Siirry pääsisältöön

Lavankauluksien pystytys

Nyt alkoivat keväthommat rivitalon takapihalla.  Ne alkoivat kauluksien pystytyksellä.  Hankin vähän pienempiä kauluksia, etteivät ne peitä pientä pihaa kokonaan. 


Tähän niiden paikan suunnittelin jo aikaisin keväällä.  Vähän piti tehdä lapiohommia saadakseni maanpintaa suoremmaksi.  

Pienelläkin pihalla on hauska kasvattaa jotain syötävää.  Kauluksia kun laittaa kaksi päällekkäin niin on mukavampi asento työskennellä.






Katekangas ensin alle, ettei rikkaruohot hyökkää ensimmäisenä pintaan. 
 Siinä se on ensimmäinen pystyssä.  Eivät työt tähän lopu.  Myyjä kehotti laittamaan muovia sisäreunoille ja suojaus ulkopuolelle.  Ne kyllä muuttavat väriä, kun ovat sään armoilla.  Kestävät suojauksen avulla useamman suven.  Niihin menee paljon multaa, joten pohjalle voisi laittaa kiviä tai jotain muuta korottamaan pohjaa.

Lavat ovat 60*80 cm ja 20*80 cm.  Hyvä, että pienipihaisemmatkin pääsevät kasvien viljelyn makuun.  












Vielä on lapiolla töitä tässäkin puutarhassa.  Seuraavaksi on vuorossa marjapensaiden poisto.

 Joka vuosi kaipaa jotain uudistusta puutarhaan.

Kommentit

  1. Kivoja puuhailuita. Nuo lavakaulukset ovat käteviä. Meillä myös ovat käytössä :) Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Oman syötävän kasvattaminen on hyvä idea ja lavakauluksista saa helposti siistit penkit. Noin korkeat vain taitavat tarvita enemmän kastelua. Ainakin kuvittelisin että maa kuivuu noin helpommin. Minulla on kasvimaalla lähes maantasolla olevat laudoista rakennetut penkit. Kyykkimistä ei siis voi välttää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä enemmän tulee ikää niin enemmän miettii helpompia tapoja työskennellä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen