Mökin kukkasten kuvaamista

 Kauniina päivinä katse lepää kukkasissa ja muussakin ympäristössä.  Tällä hetkellä monet kesäkukat ovat kauneimmillaan.  Ne hehkuvat monissa eri väreissä.  Monet aurinkoiset päivät ovat saaneet kukat kestämään.  Tosin eilen illalla täällä oli aikamoinen ukkosrintama  (17.8) Onneksi ihan kauheasti ei satanut ja lyönyt kukkia maahan.

Olen jossain välissä istuttanut näin komeita liljoja.  Ne eivät viime kesänä kukkineet, joten luulen niiden istutetun edellisen vuoden syksyllä, joten luulin niiden istutuksen menneen mönkään.  

Iloisia yllätyksiä siis sattuu.  Lumipallohortensia teki muhkeita kukkia.

Samettikukkaset istutin siemenistä ja ne kukkivat nyt vasta.  Toivottavasti pitkälle syksyyn.

Kultapallot kasvoivat pidemmiksi tänä kesänä.  Sain katsoa niiden kukintoja ylöspäin.  Niitä on pakko tukea vaikka niiden varret aika vankkoja ovatkin.

Mökki on aina mielessä, kun olen kotona ja toisin päin.  Onnellisia ovat he, ketkä asuvat kotona, joka on samalla mökki.

Mökillä sielu lepää ja mieli vahvistuu.  Rauhallinen ympäristö saa ajatuksen lentämään ja kunto kohoaa, kun tekee pihatöitä.

Kaivoin taas kuopan yhdelle kukkaselle kuivaan maahan.  Istutin ulkomuratin maahan ja toivon sen pärjäävän.  En tiedä kuinka hyvin se talvehtii, mutta se nähtäneen ensi keväänä.

Vanha pieni mökinkuvatus, joka joskus oli grillin päällä suojana säitä vastaan ja nyt on polun vierellä.  Siihen seinustalle muratin sijoitin.  Olen nähnyt isojakin muratteja.  En tiedä onko tämä sellainen.

Nyt vasta isommat perhoset ovat lennossa.  Sain kuvattua Neitoperhon kukassa.  Se o kaunis eläin.

Leivinlauta käyttöön

 Keittiössäni ei ole valmiiksi leivinlautaa niin kuin monella muulla.  Olen aina sitä vähän kaivannut, kun tilaakin on aika vähän, pöytä pitää tyhjentää muusta kamasta.  Nyt sen sain.  Katselin ensin tarjontaa netissä.  Eivät ne kovin kalliita olleet, 40-50 € halvimmat.  Meillä  se tehtiin sitten kotona koivuvanerista.  Levy maksoi Puuilossa 24 €.  Toki se oli liian iso.  Puolet sahattiin pois jotain myöhempää käyttöä varten.  Leivinlaudan hyvä koko on 60cm*80 cm  Reunoiksi ostettiin Prisma raudasta lista. Erikeperiä ja pieniä nauloja.  Tekoon meni mieheltä runsas tunti.  

Tänään otin sen ensimmäistä kertaa kayttöön.  Hyvältä ajatukselta sen tekeminen tuntuisi olevan.  Jauhot vain laudalle ja leipomaan.  Tein nyt rahkavoitaikinan ja pyöräytin siitä hyrriä.

Säilytyksen paikkaa mietin kotvan aikaa.  Ei se kovin paljon tilaa vie vaatekaapissa seinän vieressä.  

Kinkku ja jauhelihatäytteisiä hyrrät ovat, rasvaisia ja ravitsevia.  Kovin montaa ei peräkkäin kannata syödä jos pelkää lihomista.

Leipomisen jälkeen olikin vuorossa leivinlaudan puhdistus.  Tiesin, ettei ainakaan vahvoja pesuaineita kannata käyttää.  Ohjeet sanovat, että pitäisi tyytyä pelkkään veteen.  Tällä kertaa tyydyin vain harjaamaan jauhot pois.  Ihmeelliseltä tuntui ajatus, etten aiemmin ole ryhtynyt suunnittelemaan leivinlaudan hankkimista.

Toisaalta, nyt minulla on enemmän aikaa leipoa.  Yksi haittapuoli asiassa on, ne on myös syötävä kaikki.  Sekin on tuhlaamista jos hyvää syötävää heittää biojätteeseen.

Humala

 Humalan kasvatus on helppoa, mutta sen oikeaan suuntaan laittaminen vaikeaa.  Humalan kasvattaminen on talon miehen projekti.  Sitä kasvaa sekä mökillä, että kotipihassa kaupungissa.  Niihin pitää laittaa pitkät ja tukevat salot.  Meilläkin on n. 5-8 metriset.  Niistä on syksyllä välillä hankala riipiä kuivat varret pois.  Ne kun pakkaavat kiertymään ja kaartumaan toistensa päälle.   Alkuperäiset taimet on otettu naapurin pois heittämistä taimista, jotka alkoivat kasvaa asumattomalla paikalla.

Jos haluaa humalan menevän muualle kuin ylös.  Niitä on vahdittava ja kierrettävä kasvamaan haluttuun suuntaan.

Yksi varsista kapuaa jo viereiseen koivuun.  Humalassa on vahvat juuret, joten siihen penkkiin ei voi oikein laittaa mitään muuta.  Se tukehduttaa ja kerää itselleen kaiken veden ja mullan voiman.

Onhan se komea katsella.  Tässä se mahtuu kasvamaan, navetan seinustalla.  

Kukkia tulee runsaasti.  En ole keksinyt niille mitään käyttöä.  Tässä voisi olla yksi tai kaksi vinkkiä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/04/kasvaako-pihassasi-kannabiksen-lahisukulainen-nain-otat-humalan-hyotykayttoon

Tältä sivulta löytyi muutama käyttökohde, tinktuuraa, humalateetä ja jalkakylpyä.

Rivitalon takapihalle se alkaa olla jonkun verran liian iso kasvi.  Se tunkee joka paikkaan.  Jouduin siirtämään raparperin sen vierestä pois.  Mielestäni se häiritsi sen kasvua.

Pyykkinarun päällä se näyttää melkein rypäletertulta.  Sitä voi katkoa ja repiä miten vaan, se ei ole moksiskaan.  Kasvu taitaa vain kiihtyä.  En ehkä enää haluaisi sitä näin pieneen pihaan.

Kakkoja uuniin ja muita leivonnaisia

Olen tällä hetkellä kiinnostunut leivonnasta.  Se on hauskaa ja ehkä siinä säästää muutaman euron jos ei mikään mene pieleen ja kaikki tulee syötyä.  Taikinasta haluan tehdä ison, jotta ei heti tarvitse samanlaista uudestaan.  Satakuntalaista kakkoa kokeilin ensimmäistä kertaa ja yllätyin itsekin, kuinka hyvin se onnistui.  Koitin muistutella itselleni, että tärkein asia on nostatus ja taikinan hyvä vaivaaminen.  Reseptin löysin netistä.  

Tänään tein  litran pullataikinan ja tein monenlaisia pullia.  Mahtavatko mahtua pakastimeen, siellä kun on pakastettuna mansikoita ja mustikoita sekä niitä kakkoja vielä pari jäljellä.  Sekä paljon muuta.

Olen leiponut paljon kakkuja ja piirakoita.  Taikinan vaivaaminen käsin on välillä mielenkiintoisempaa.  Se on, kuin käsien laittaminen multaan.  Voi sommitella leipomuksista oman taidon mukaan kaikenlaisia. 

En piirakoiden ja kakkujen tekemistä ole lopettanut.  Juuri muutama päivä sitten tein poimituista kantarelleista herkullista piirakkaa, samalla isännälle kinkkupiirakkaa, hän kun ei sieniä suuhunsa laita.  

Uuni vie sähköä aika tavalla, mutta ajattelen niin, ettei tarvitse ainakaan pullan tai leivän takia lähteä kauppaan.  Minulla kun on paha tapa sortua heräteostoihin, se onkin sitten aivan toinen juttu.

Vahveroita olen kerännyt pari korillista ja pakastanut suurimman osan omassa liemessä ensin keitettyinä.  Kokeilin myös tehdä sienipestoa.  Siitä tulikin ihan maukasta.  Sienistä ensin paistettin vedet pois, sipulin kanssa. Tuore basilika, pinjansiemenet, öljy ja suola sekä ne sienet murskattiin sauvasekoittimella.  

Laitoin syömättä jääneen kastikkeen pakastimeen.  En tiedä vielä muuttuuko maku.

Näin syyskesällä alkaa mieli suuntautua kotiin ja siellä kaikenlaiseen tekemiseen.  Leipominen on yksi josta on jotain hyötyäkin.  Yksi leipomista helpottava asia on vielä hankkimatta.  Leivinlauta on harkinnassa.  Joko ostan sen tai se tehdään minulle.  Meillä sitä ei ole keittiöön kuuluvana kalusteena.

Isohirvenjuuri

 Uljas maatiaiskasvi, joka kasvaa melkein missä vaan.  Sitä on aikoinaan käytetty sairaudenhoitoon.  Juurta ilmeisesti ainakin.  En silti uskaltaisi yrittää.  Olen kasvia jakanut ja siirtänyt paikasta toiseen ja aina se on lähtenyt kasvamaan.  Ei se mitään nopeasti leviä, mutta vaatii silti ison tilan kasvaa.  Kasvaa aika korkeaksi n. 2 metriseksi.  Kukkii keltaisin kukin.  Tällä hetkellä vielä nuppuvaiheessa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Isohirvenjuuri

Se on kotoisin Aasiasta.  Useimmiten se on pakko jotenkin sitoa, ettei se peitä muita kasveja.  Olen laittanut kukkapenkkini joka nurkkaan yhden.  Se on hyvin vaivaton kasvatettava.  Tänä vuonna jouduin kaivamaan osan levinneistä juurista pois, ennen kuin se valtaa lisää tilaa.

Suuret lehdet leviävät sivuille jos jättää sitomatta.  Onneksi liiat alalehdet on helppo nyppiä pois. Ruodot eivät ole kovin paksuja.  Isohirvenjuuri katkaistaan syksyllä maata myöten pois.  Se lähtee keväällä hyvin kasvamaan.

Kukat ovat kasvin kokoon nähden pieniä, mutta houkuttelevat perhosia loppukesästä.  Maatiaiskasvit ovat voimakkaita eivätkä kuihdu ihan pienestä kuivuudesta.  Suosittelen niitä ainakin mökkipihoihin ja maalaistaloihin.  Siellä niillä on tilaa kasvaa, eikä ole huolta hoidosta.  Tässä on yksi hirvenjuurista kukkivana.

Sato - odotuksia

 Olkoon puutarha tai kasvimaa pieni tai vielä pienempi, niin sato - odotuksia on luultavasti kaikilla. Ei kukaan varmaan heittele siemeniä tai taimia kasvimaalle ja sano: kasvakoon jos haluavat.  Kesät ovat alkaneet olla ongelmallisia tavalliselle harrastajalle. On liian kuivaa tai liian märkää.  Mahdollisesti ammattitaidoton kasvattaja.  Nyt kiertelin kasvimaata ja puutarhaa katsellen sillä silmällä tulisiko tänä vuonna edes himpun verran satoa.  Sipulit ovat aina onnistuneet, kilon laittaa kasvamaan niin syksyllä saa kuivattaa n. 4 kg.  Ei paljon tarvitse ostaa kaupasta talven aikana.

Pensaspapu ainakin kukkii nätisti.  Sekin on ollut hyvä kasvi antamaan satoa.  Pienestäkin maasta riittää moneen wokkiin tai muuhun ruokaan.

Tomaattikin kukkii, mutta raakileita ei paljon ole vielä tullut.  Tämän on nyt toinen kesä kun koitan kasvattaa tomaattia ulkona.  Vähän niitä täytyi alkukesästä peitellä ja kuumina päivinä kastella.  Toivottavasti tulee pitkä ja lämmin syyspuoli, että ehdin saamaan siitäkin satoa.

Peruna on alkanut kukintansa.  Meillä ei ole kuin pari pientä sänkeä, että saadaan muutama kerta omasta maasta keittää.  En edes osta siemenperunoita vaan idätän kaupasta ostetuista.  Ihan hyvin ne ovat antaneet satoa.  

Joskus väitettiin etteivät ne idä, mikä on pötypuhetta.

Mustat vadelmat ovat jo kasvattaneet marjan alkuja.  En ole varma syövätkö rastaat näitä, mutta varmuuden vuoksi laitetaan verkko.  Jos edes hiukan saisi pakkaseen.

Nyt ne pitäisi olla jo hyvin kotiutuneet.  Ensimmäisenä talvena varret syötiin kokonaan.  Verkko auttoi seuraavana talvena ja viime kesänä sain jo hiukan maistaa.  Nyt olisi tulossa enemmän.

Mangoldit alkavat olla jo jonkun kokoisia.  Käytin jo yhden kerran lehtiä salaattiin.  Olivathan ne lisänä muiden joukossa, mutta aika mauttomia.

Persiljaa en nyt paljon laittanut.  Sekin on kasvanut aina hyvin.  Persilja kasvaa vielä toisen kerran jos sen nyt leikkaa.  Tillin kasvatus meni mönkään.  Laitoin siemenet maahan ja ne kasvoivat ihan hyvin, kunnes joku ihme ötökkä tai mato alkoi niitä syödä ja viikossa ne olivat ruskeana.  Nyhdin kaikki pois, etteivät ne hyökkää jonkun muun kimppuun.

Tätä kasvia on nypitty irti joka käänteessä.  Se ei lopu vaikka vähenee.  Virallinen nimi on pihatähtimö.  Kutsutaan myös muroksi tai maltaksi.  Voi kuulemma käyttää myös salaattina.  Oikea maanvaiva kasvimaalla.  Vaikka mikään muu ei kasva, tämä kasvaa.  En halua kasvimaata myrkyttääkään, joten ne on vain nypittävä.

Tammi on jo keski-iässä ja voisi alkaa tehdä kunnollisia terhoja, eikä tällaisia minikokoisia palleroita.

Hieno puu se on vaikka hidaskasvuinen.  

Onneksi näiden kasvaminen on alkanut ja jos sateet jatkuvat ja lämmintä riittää, kanttarelleja kerään ison kopallisen.  Nämä kasvavat ihan mökin pihapiirissä.  Ilman kasvattamatta, kun vain säät suosivat.  

Pyhäniemen lomakylä ja Ruovesi

 Vaikka kuinka kaunista olisi niin pihan kiertäminen välillä tuntuu tympäisevän ja on pakko lähteä katselemaan muualle.  Tällä kertaa  teimme päiväretken Pyhäniemen ja Ruoveden seuduille.  Viileässä autossa oli mukavampaa, kuin helteessä oleminen.  Pyhäniemi on Kihniössä oleva mökkialue.  Kiertelimme rannalla ja voi olla, että joskus suuntaamme lomailemaan sinne.  Hiekkaranta mäntymetsikössä näyttä upealta.

Hirsimökit eivät kaikki ole ihan rannassa, eivät kuitenkaan kovin kaukana.  Lenkkeilykin onnistuisi mukavan näköisillä poluilla.  Palveluita ja muita ajanviettotapoja näkyi olevan kaikenikäisille.

Vaikka kaikki löytyy netistä niin on erilaista nähdä kaikki paikan päällä.  Miten kaikki toimii ja onko likaista.  Täällä tuntui näin yhtäkkiseltään mukavan oloiselta.

Viivähdimme kahvikupposen verran ja ihailimme rantamaisemaa.  Mielenkiinnosta katsoin kotona netistä hintoja.  100€ pienmmät mökit ja 140€ isommat yöltä.  Lemmikkieläimen saa ottaa mukaan ja siitä menee 35€. 

Jatkoimme matkaa Ruovedelle.  Kauniita järvimaisemia riitti.  Ruoveden satamassa ihmettelimme isoja veneitä.  Kuuma ilma oli saanut kaikki ihmiset kerääntymään varjopaikkoihin.  Mekään emme siellä kauan viihtyneet vaan jatkoimme matkaa. Kauniita kukkaveneitä oli kasattu rantaan

Ruovedeltä pääsee kuulemma veneilemään Tampereelle ja muuallekin.  Se selittää isommat veneet.

Nyt jaksaa taas hetken katsella omia kukkasia ja ruohon kasvua.