Kirpputorit, vieläkö kiinnostaa

 Olen taas lähtemässä myymään kirpparille vanhoja kamojani.  Vaikka vielä puoli vuotta sitten pyhästi päätin, että nyt saa jäädä tämä homma.  Kirpputorihomma on jotenkin mennyt hinnoitteluhommissa liian arvokkaasti.  Kukaan sillä ei rikastu, silti yritetään laittaa kovin kalliita hintoja.  Se tietysti vaikuttaa, kuinka kallis on vuokrattava hylly.  Kirpputorit ovat vähän vähentyneet täällä päin.  Yksi erittäin suosittu paikka ottaa vielä 5% provisiota myynnistä 18 € vuokran päälle.  Sitä minä en oikein ymmärrä.  Suurimmalla osalla myyjistä ei ole myyntiä kovinkaan monen kympin arvosta.  Se johtaa siihen, että hintoja yritetään korottaa ja tavarat jäävät myymättä hinnan takia.  Tulipa oikein taas purnattua.

Minä en aio hintaa hinata kovin ylös, koska en tuo tavaroita takaisin.  Suurin osa tavaroistani on alle 3€.  Pari keräilytavaraa on enemmän.  Enkä vie niitä siihen provisiokauppaan, vaan muualle.  Joka on vielä halvempikin.  Onneksi on vielä valinnanvaraa.

Täällä Porissa kukoistaa Roskalavaryhmä, josta jaetaan ihan hyvää tavaraa ilmaiseksi.  Pianoista lähtien. Onko ihmiset sitten kyllästyneet turhaan kirppismyyntiin, vai mihin.  Hyvä se on, että tavara kiertää.  

Kierrän paljon kirppareilla ja markkinoilla.  Aina tarttuu jotain käteen.  En osta mitään kallista.  Sama on suunta kuin myynnissä.  En laita hintaa, jota en suostuisi maksamaan.  Ainoastaan niistä tavaroista, joita kerään hinta voi kohota suuremmaksi.   

Kortteja vain lähettelen, en kaikkia kerää.

Pienet ystävämme

 Pitkään sai odottaa ennen kuin perhoset alkoivat isommassa määrin lennellä lähistöllä.  Samoin kimalaisten, mehiläisten ja muiden pölyttäjien lennot olivat vähissä.  En osaa sanoa mista se kaiken kaikkiaan johtui.  Tänä kesänä sen oikein jotenkin huomasi.  Hyttysiä en kaipaisi lainkaan, paitsi ne ovat tärkeitä vähän isommille siivekkäille ystäville.  Hämähäkki pääsi saalistamaan perhosia.  Hämähäkitkin ovat taatusti tarpeellisia tässä elämän kierrossa.  

Perhosista pidän kaikkein eniten.  Tietysti sen takia, että ne ovat niin kauniita ja ne eivät pistä eivätkä pure.  Kaikkia perhosia en tunnista, tavallisemmat vain.  

Talvehtivilla perhosilla, joita ovat ainakin Neitoperho ja Nokkosperhonen, on aika pian mennä missä sitten talvehtivatkin.  Talvehtivia perhosia on paljon enemmän mitä ajattelin.  Luin niitä olevan 30.

Kimalaiset ja mehiläiset ovat ihmisten kannalta tärkeitä.  Mitä voisi tehdä jos niitä ei olisi.  Olisi turha toivoa marjoja ja hedelmiä, kun niitä ei kukaan pölytä.  Ei ole mikään ihme, että houkutellaan rakentamaan pölyttäjähotelleja.

https://wwf.fi/wwf-lehti/wwf-lehti-2-2020/jokaista-polyttajaa-tarvitaan-niiden-vaheneminen-on-vakava-uhka-luonnolle-ja-ihmisille/

Ruokaviikko

 Kahlattuani viikon metsissä mökillä sieniä poimien ja vähän pihassakin multaa tonkien, tuli ruuanlaittohalu.  Ensimmäinen ruoka oli Fetalla maustetut porkkana - kesäkurpitsapihvit.  Ruuanlaitto usein ryöstäytyy käsistä ja teinkin monikertaisen annoksen.  Tein noin kolminkertaisen annoksen ja lisäsin siihen vielä mausteeksi fenkolia.  Vähän liian löysäksi jäi taikina, mutta hyviä olivat.

https://yhteishyva.fi/reseptit/fetalla-maustetut-porkkana-kesakurpitsapihvit/recipe-3742?gclid=Cj0KCQjw_5unBhCMARIsACZyzS38t9sGSvaspZuRoHnP1uYh4HtV-tCBKCrigB0lXly1JKpW1tRTWxEaAnaLEALw_wcB

Seuraavaksi tein sienipiirakkaa kantarelleista.  Mikään kasvisruoka mitä teen, ei ole varsinaisesti terveysruokaa.  Niihin lisätään surutta kermaa, voita ja paistetaan voissa.

Itse tein taikinan johon lisättiin perunamuusijauhoja, se maistuu niin paremmalta.  

Pakkaseen laitoin molempia seuraavaa syöntiä varten.  On sitten valmista ruokaa, kun haluaa jotain tuollaista.  Toisinaan tekee enemmän ja pääsee välillä helpommalla.

Sämpylät olivat seuraavaksi vuorossa.  Siihen tein kohtuullisen 0,5 litran taikinan.  

Taikina kohosi ihan hyvin, tein isompia ja pienempiä sämpylöitä.

 

Isommat ovat hampurilaiskokoisia.  Maltoin nostattaa tarpeeksi kauan.  Nämä sämpylät paistettiin 250 asteessa.  Muutenkin olen paistanut aiemmin vähän liian miedolla lämmöllä.

Salaattia itse kasvatetuista paprikoista, minitomaateista ja kesäkurpitsoista.  Mukaan kaupasta lehtisalaattia ja fetaa.

Jauhelihapihvejä, joita syötiin salaatin ja sämpylöiden kanssa.  Ei mikään hullumpi ateria..

Loppukesän ilonhetkiä

 Ilonhetkiä löytyy, kun ei vaadi mahdottomia.  Löytyy kolmas korillinen keltavahveroita, näkee hienon hämähäkinseitin tai bongaa vihdoin perhosia.  Nyt ne löytävät mettä elokuun kukista.  Oma ilonhetkeni koin  myös kaupungin kirjastossa, kun vihdoin mietekirjani ilmestyi hyllyyn.  

Maaseutukylässä järjestetään välillä tapahtumia, jollaisiin ei tule kaupungissa lähdettyä. Kävimme tutustumassa Hanna Marnon taideateljeehen.  Hän tekee ainakin puusta taidetta.  Osa niistä on ollut näyttelyissä esillä.

Viime vuonna istuttamani Kultapallo kasvoi puolet isommaksi, kuin viime vuonna.  Hienoa, että jotkut kasvit viihtyvät puutarhassamme.

Perunoistakin on iloittu ja syöty niitä vatsat täyteen.  Sipulit nostettiin ja laitettiin kuivumaan.  Jotain saadaan, vaikka kovalla työllä.  Ei täällä mökillä eikä oikein missään osaa olla jouten, joten hyvä näin.

Raparperin jako

 Raparperini voi tänä vuonna huonommin, kuin muina vuosina.  En varmasti tiedä mikä on syynä.  Kevät ja alkukesä olivat kyllä kuivia ja liian lämmintähän takapihallani on.  Kaivoin raparperin ylös ja isonsin kuoppaa.  Lisää vahvaa multaa sain kasvihuoneesta, mistä poistin pensastomaatin.  Se oli tehnyt tomaatteja minkä oli jaksanut.  Siitä sain lannoitettua multaa.  

Raparperissä oli kyllä paksut juuret, joten sekään ei voinut olla syynä huonoon satoon.  Raparperi lähtee kasvuun pienestäkin juuren palasta.  Laitoin vielä  ojan puolelle kiviä, ettei kaikki vesi ei valu pois. Paikka on kovin aurinkoinen, raparperi pitää puolivarjosta, muuta mahdollisuutta ei ollut.

Tässä on alkutilanne.  Olen siitä paksumpia käyttänyt, ei se ihan näin tyhjä ollut koko kesää.  Ehkä puolet paksumpia olivat käytetyt raparperit.

Lapio ja haravat käyttöön niin hyvä tulee.  Ensi kesänä sitten nähdään mitä tuli tehtyä.  

Takapihan kunnostushomma jää välillä vähiin, kun mökkipiha vaatii enemmän kesällä.  Kaikkea ei jaksa tehdä.  

Kuivan pihan kasvi, punainen maksaruoho sentään kasvaa ja kukoistaa.

Oikein kaipasin raparperia tänä vuonna.  Muutamat raparperiherkut jäi tekemättä.  Yhden kerran tein raparperimansikka kiisseliä ja pari piirakkaa.  Niinhän se on, mitä ei ole sitä kaipaa.  Ostamaan en silti nöyrtynyt.

Puut ja metsät ovat tärkeitä

 Minulle ovat metsät ja yksittäiset puut olleet aina tärkeitä.  Jo lapsena muistan leikkineeni metsässä kiipeillen ja juosten metsäpolkuja.  Nytkin viihdyn mielelläni metsässä.  Ihan vain kävellen tai marjoja ja sieniä poimien.  Tuttuja polkuja kulkiessa huomaa jos tulee muutoksia. Löytää parhaat marjapaikat ja sienipaikat, osaa sanoa jo tuleeko satoa vai ei.

Metsässä tuntee olevansa turvassa, samoin kuin metsän eläimet.  En tunne siellä pelkoa, koska eläimet pelkäävät minua enemmän.

Seinillä olevat vähät taulutkin ovat usein metsäaiheisia.

Kenties metsät ja rauhallisuus vetoavat yksinolemisen takia.  En tunne yksinäisyyttä, kuin joskus.  Mieleni vaeltelee ja katseeni liikkuu etsien hienoja ja yllättäviä kohteita.

Pitempiä polkuja kulkiessa on mukava jos kaveri on vieressä kulkemassa.  

Puutkin kuolevat aikanaan ja niitä on pakko kaataa, mieluummin ennen kuin ne kaatuvat itsestään tuulissa.  Metsää on katsottava puutarhurin silmillä.  Silloin, kun ne eivät voi hyvin, lehdistö harvenee, niihin kasvaa kääpiä ja ne lahoavat.

Ikimetsäksi jättäminen vähissä määrin on hyvä ajatus, mutta käyttömetsiä Suomessa tarvitaan, näinä kalliin sähkön aikoina.

Varsankello vai Ukonkello

 Lähdin selvittämään kellokasviani, kumpi se on.  Kellokasveja on niin paljon, ettei niitä selvitä, kuin asiantuntija.  Olen näitä aiemminkin kuvannut ja olin aivan varma niiden olevan Varsankelloja.  Kasvi on kukkivana hienon näköinen ja näyttävä.  Se on myös erittäin leviävä kukka. Sitä ei saa millään kokonaan pois kitkettyä,  Olen saanut sen lahjoitettuna ja jos olisin tiennyt sen helpon leviämisen, olisin ehkä jättänyt ottamatta.  Tietysti sen olisi voinut istuttaa yksinään johonkin. 

Luin asiantuntevalta sivulta Varsankellon varren olevan teräväsärmäinen ja karheakarvainen.  Nämä ovat sileitä, joten sen mukaan tämä olisi Ukonkello.

https://luontoportti.com/t/1178/varsankello

https://luontoportti.com/t/1175/ukonkello

Tosiasiallisesti nimellä ei ole oikeastaan mitään väliä.  Vain siinä mielessä, että hoito olisi jotenkin erilaista.  Kummatkin kasvavat pitkiksi n. 100 cm pituisiksi ja niitä on vaikea hävittää.

Isot kukat, varsinkin ohutvartiset, ovat hankalia.  Niitä pitää tukea, etteivät ne peitä muita kasveja.  Eivätkä ne maata pitkin kasvaessaan ole niin kauniita.

Veistettyä taidetta

Löysin  katsottavaa ja ihailtavaa taiteen saralta omalta paikkakunnaltani, Porista.  En voi sanoa ymmärtäväni mistään taiteesta mitään, mutta onhan minulla silmät.  Jokainen kokee taideteokset omalla tavallaan.  Minä koen ne ihailuna taiteen tekijöitä kohtaan, miten taitavia he ovat.  En itse pysty tuottamaan muuta kuin sanoja, eivätkä nekään häikäise.  Tämä näyttely on pysyvämpilaatuinen ja ulkonäyttely, joka on vielä ilmainen.  Sisälle maksaa jos haluaa siellä käydä.

https://www.lyhytaaltoasema.fi/

Osa puupatsaista on edellisiltä vuosilta.  Aika kauan ne säilyvät katseltavina.  Puisto polkuineen on jotenkin jännittävä.  Siellä voi kulkea mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ihan vieressä on Vainölä-Sampola kuntorata, josta voi poiketa katsomaan jotain erilaista.

Minua kiehtoo tekijöiden luovuus ja miten he ovat valmiita tekemään töitä pitkään voidakseen antaa katsojille elämyksiä.  Heillä on varmaan omia pyrkimyksiä kehittää omaa taidettaan.

Paikassa järjestetään kaikenlaisia taidetapahtumia.  Vaikka olen porilainen en ole siellä montaakaan kertaa käynyt.