Siirry pääsisältöön

Raparperin jako

 Raparperini voi tänä vuonna huonommin, kuin muina vuosina.  En varmasti tiedä mikä on syynä.  Kevät ja alkukesä olivat kyllä kuivia ja liian lämmintähän takapihallani on.  Kaivoin raparperin ylös ja isonsin kuoppaa.  Lisää vahvaa multaa sain kasvihuoneesta, mistä poistin pensastomaatin.  Se oli tehnyt tomaatteja minkä oli jaksanut.  Siitä sain lannoitettua multaa.  

Raparperissä oli kyllä paksut juuret, joten sekään ei voinut olla syynä huonoon satoon.  Raparperi lähtee kasvuun pienestäkin juuren palasta.  Laitoin vielä  ojan puolelle kiviä, ettei kaikki vesi ei valu pois. Paikka on kovin aurinkoinen, raparperi pitää puolivarjosta, muuta mahdollisuutta ei ollut.


Tässä on alkutilanne.  Olen siitä paksumpia käyttänyt, ei se ihan näin tyhjä ollut koko kesää.  Ehkä puolet paksumpia olivat käytetyt raparperit.



Lapio ja haravat käyttöön niin hyvä tulee.  Ensi kesänä sitten nähdään mitä tuli tehtyä.  


Takapihan kunnostushomma jää välillä vähiin, kun mökkipiha vaatii enemmän kesällä.  Kaikkea ei jaksa tehdä.  





Kuivan pihan kasvi, punainen maksaruoho sentään kasvaa ja kukoistaa.


Oikein kaipasin raparperia tänä vuonna.  Muutamat raparperiherkut jäi tekemättä.  Yhden kerran tein raparperimansikka kiisseliä ja pari piirakkaa.  Niinhän se on, mitä ei ole sitä kaipaa.  Ostamaan en silti nöyrtynyt.

Kommentit

HennaMar sanoi…
En tiedä,oliko tämän kesän alku/kevät jotenkin erityisen huono ollut raparpereille. Meiltäkin nimittäin vanha raparperi taantui ja vaikka istutettiin uudestaan, ei ole koko kesänä kasvanut kunnolla.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Leivinlauta käyttöön

  Keittiössäni ei ole valmiiksi leivinlautaa niin kuin monella muulla.  Olen aina sitä vähän kaivannut, kun tilaakin on aika vähän, pöytä pitää tyhjentää muusta kamasta.  Nyt sen sain.  Katselin ensin tarjontaa netissä.  Eivät ne kovin kalliita olleet, 40-50 € halvimmat.  Meillä  se tehtiin sitten kotona koivuvanerista.  Levy maksoi Puuilossa 24 €.  Toki se oli liian iso.  Puolet sahattiin pois jotain myöhempää käyttöä varten.  Leivinlaudan hyvä koko on 60cm*80 cm  Reunoiksi ostettiin Prisma raudasta lista. Erikeperiä ja pieniä nauloja.  Tekoon meni mieheltä runsas tunti.   Tänään otin sen ensimmäistä kertaa kayttöön.  Hyvältä ajatukselta sen tekeminen tuntuisi olevan.  Jauhot vain laudalle ja leipomaan.  Tein nyt rahkavoitaikinan ja pyöräytin siitä hyrriä. Säilytyksen paikkaa mietin kotvan aikaa.  Ei se kovin paljon tilaa vie vaatekaapissa seinän vieressä.   Kinkku ja jauhelihatäytteisiä hyrrät ovat, rasvaisia ja ravitsevia.  Kovin montaa ei peräkkäin kannata syödä jos pelkää lihomist