Minulle ovat metsät ja yksittäiset puut olleet aina tärkeitä. Jo lapsena muistan leikkineeni metsässä kiipeillen ja juosten metsäpolkuja. Nytkin viihdyn mielelläni metsässä. Ihan vain kävellen tai marjoja ja sieniä poimien. Tuttuja polkuja kulkiessa huomaa jos tulee muutoksia. Löytää parhaat marjapaikat ja sienipaikat, osaa sanoa jo tuleeko satoa vai ei.
Metsässä tuntee olevansa turvassa, samoin kuin metsän eläimet. En tunne siellä pelkoa, koska eläimet pelkäävät minua enemmän.
Seinillä olevat vähät taulutkin ovat usein metsäaiheisia.
Kenties metsät ja rauhallisuus vetoavat yksinolemisen takia. En tunne yksinäisyyttä, kuin joskus. Mieleni vaeltelee ja katseeni liikkuu etsien hienoja ja yllättäviä kohteita.
Pitempiä polkuja kulkiessa on mukava jos kaveri on vieressä kulkemassa.
Puutkin kuolevat aikanaan ja niitä on pakko kaataa, mieluummin ennen kuin ne kaatuvat itsestään tuulissa. Metsää on katsottava puutarhurin silmillä. Silloin, kun ne eivät voi hyvin, lehdistö harvenee, niihin kasvaa kääpiä ja ne lahoavat.
Ikimetsäksi jättäminen vähissä määrin on hyvä ajatus, mutta käyttömetsiä Suomessa tarvitaan, näinä kalliin sähkön aikoina.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.