Puolukkasosetta ja kaalikääryleitä

Otin selkävoiton hirvikärpäsistä ja kannoin 15 l puolukoita kotiin.  Puolet lahjoitin pois ja toisesta puolesta tein sosetta.  Askartelin pellillisen kaalikääryleitä pakastimeen.  Onnistunut viikonloppu.

Ne ovat mahtavan makuinen yhdistelmä, kun siihen lisää vielä perunamuusin.  Pellillisestä kääryleitä riittää moneen herkutteluun.

 

Puolukoiden noukkiminen syksyisessä metsässä on terapeuttista.  Tikka nakuttaa puuta vieressä, taivas on sininen, lehtipuut värikkäitä. 

 

Puolukasta on moneksi.  Happamena marjana se kaipaa makeutta ympärilleen, mutta on käyttökelpoinen piirakoihin, eritoten rahkan kanssa.  Vispipuuro on pehmeää ja raikasta.  Puutarhan sadon lisäksi metsästä saa lisäherkkuja pakastimen ja purkkien täytteeksi.  Kyllä kannattaa lähteä puolukkajahtiin.

 

Minä teen kaalikääryleeni ihan perinteisellä reseptillä.  Kaalin kanta koverretaan, laitetaan kaali suolaveteen kiehumaan ja irrotellaan lehdet yksitellen valumaan niiden pehmennyttyä.  Riisit keitetään lihaliemessä kypsiksi ja annetaan jäähtyä.  Riisin joukkoon lisätään kaalisilppua lopusta kaalista, sipulia, jauhelihaa ja mausteita maun mukaan.  Minun reseptissäni riisi on pitkäjyväistä.  En laita tähän mitään määriä, kun minulla aina määrät heittelevät.  Paistetaan hyvässä uuninlämmössä, päälle siirappia ja suolaa.

 

 

Puun käyttö

Syksy koristelee itse itsensä.  Luonto on värikäs ja kaunis.  Luonnon antimia voi ja käytetäänkin paljon koristeluun.  Puun käyttö voisi olla vielä suurempaa.  Käytetäänhän puuta nytkin valmiina tavaroina ja käyttöesineinä.  Ihan luonnosta tuotuja muovaamattomia puunoksia kuorittuina tai ilman voisi käyttää enemmän.  Lauhavuorella Pohjanmaalla kävimme patikoimassa ja ruokailimme Nälkähisessä.  Siellä ruokapaikan pöydät oli koristeltu männynoksista tehdyin kynttiläjaloin.  vahtimista ne varmaan vaativat, puu on tuliherkkä materiaali.

 

 Italialainen toripöytä notkuu puusta tehtyjä käyttöesineitä ja koristesineitä.

 

 

Oksia ei saa katkaista ilman maanomistajan lupaa, se aiheuttaa materiaalin saannin vaikeutta.  Pudonneita oksia varmaan saa kerätä.  Tuuli pudottelee oksia jatkuvasti.  Välillä löytää hauskan muotoisia oksankarahkoita joita voi muovata mieleisekseen.  Meillä on mökillä tehty ovenkahvoja ja muita käteensopivia esineitä.  Puuriuilla voi tukea kasveja, ei aina tarvitse ostaa kaupasta muovisia.  Puut  voi kyllästyttyään polttaa tai kompostoida.

 

 

 

Syksyn äänet ja värit

Äänet kuuluvat syksyllä jotenkin eri tavalla.  Puolukan poimintaan keskittyneenäkin kuulostelee mitä ympärillä tapahtuu.  Luontainen eloonjäämisreaktio metsässä ollessa.  Maatalouskoneiden äänet kaikuvat, moottorisaha pärisee, hirvikärpäset surahtelevat.  Tiukka baskeri ja huppu päässä, silti onnistuin kantamaan sisälle asti kaksi.  Kurkien äänet säväyttävät aina, tikkakin käy syöntipuussaan naputtelemassa.

 

Syksy on ollut niin kuiva, että etelämmässäkin voi tulla kaunis ruska.  Kosteuskin taikoo kauniita näkymiä.  Usvaiset aamut ovat salaperäisen tuntuisia.  Hämähäkkien seittejä on enemmän kuin luulisi.  Värien kirjo on on punaisesta keltaisen kautta ruskeaan.  Jotkut kasvit kyllä ovat vihreitä pitkään tai kokonaan.  Kaunista on ainakin minun silmilleni.

 

 

Puut ja pensaat

Puiden ja pensaiden istutus on jo vosia kuulunut ohjelmaani.  Joka vuosi yritän istuttaa jonkun pienoisarboretumiini.  Mökkipihamme antaa mahdollisuuden kokeilla tällaistakin.  Tietenkin ympäröivässä metsässä ja osaksi pihassakin on Suomen tavallisemmat puut ja pensaat.  Kuusi, koivu, pihlaja, kataja, haapa ja lehtikuusi. 

Puut ovat pitkäikäisiä ja vaivattomia sen jälkeen kun ne on istutettu.  Ei kastelua tai juuri mitään muutakaan hoitoa.  Ympäristöä täytyy välillä siistiä, etteivät ne aivan tukehdu. Tänä syksynä olen istuttanut Hevoskastanjan.  Olen sitä jo kauan miettimyt ja nyt se tapahtui.  Se on iso puu joka vaatii latvukselle tilaa ainakin kuusi metriä.  Metrimitalla ei mitattu, arvioimalla kyllä.  Vieressä seisoo jo tammi joka on myös iso puu.  Sen istuttamisesta on jo parikymmentä vuotta.  Ei siis vielä täysikasvuinen. 

 Hevoskastanja

 

 Mongolian vaahtera ja Korean pihta

 

 

 Kirsikkapuu ja marjapensaat yläpuolella ja luumupuu ja Omenankukkapensas alapuolella

 Euroopan pähkinäpensas ja Syyshortensia

 

Syksystä voimaa kevääseen

Seuraavan vuoden kasvua aletaan valmistella jo syksyllä.  Minäkin tyhjensin mökillä ruokakompostorin ja sekoitin sen mullan kanssa.  Kompostiin ei tule mökillä paljon tavaraa, vähän kuitenkin.   Pari vuotta tämänkertaisen panoksen alakerrokset ovat muhineet.  Hyvin olivat kompostoituneet.

 

Kasvikompostiin taas tulisi ainesta vähän liiankin kanssa.  Ruohosilppua, lehtiä ja perkausjätteitä tulee vaikka millä mitalla.  Onneksi meidän mökki on omametsäinen, eikä naapureita kilometrin säteellä.  Sinne mahtuu kaikki mitä pihasta viitsii ja jaksaa viedä pois.  Kukat saavat kompostoidusta kasvi-ja ruokajätteestä hyvää kasvuvoimaa.  Ostan kaupastakin lannoitteita, luonnollinen kasvuvoima on silti hyväksi kasveille.

 

Perennojen jakaminenkin kuului ohjelmaan.  Muutaman jakamisen avulla sain taas kukkapenkkeihin täydennystä.  Mielestäni tämä aika on yhtä mukavaa kuin kevät.  Saa istutella ja luoda uutta kasvua.  Heinäkuu on möllöttelyaikaa, ainakin minulla.  Kaikki on liian valmista.  Kukat ovat kauniita, mutta istutus ja sadonkorjuu ovat parhaita asioita puutarhaharrastuksessa.  Olenkohan ollut mato edellisessä elämässä.  Mullassa mönkiminen kun on mukavaa.

 

 

Korkealle kohoavat

Toiset kukkaset kasvavat Suomessakin älyttömän korkeaksi.  Kaikkein korkein meillä on humalasalko.  En tiedä kuinka korkealle se olisi yltänyt jos salko olisi tehty isommaksi.  Nyt kukkivana se alkaa tulla alaspäin.

 

Suureksi kasvoi hirvenjuurikin, kukka tavoittelee  yli kahden metrin korkeutta.  Tässä kuvassa hirvenjuuri on vielä keskenkasvuinen.

Auringonkukat kohoavat jo lähelle ränniä.  Kärhöt ovat nopeita kasvajia.  On monia muita säleikkökasveja jotka peittävät ristikon nopeasti.  Uljaat isot kukat ovat komeita katseenvangitsijoita.  Osa niistä vaatii tukea esim. gladiolukset.  Hoikka varsi ja painava kukka on huono yhdistelmä.

En halua puutarhaani påelkästään isoja kukkia.  Siinä tuntee itsensä vielä pinemmäksi.

Kaupunkilaisten puutarhat

Pienenkin puutarhan saa laitettua ison näköiseksi.  Se vaatii suunnittelua ja paljon työtä.  Moni on siinä onnistunutkin.  Television puutarhaohjelmissa kaunistetaan kaupunkia talkoilla (Sissipuutarhuri) ja suunnittelijan avustuksella monessakin ohjelmassa.

Kaupunkien puutarhat ovat ilo silmille.  Niitä on ihmisiä hoitamassa.  Ne eivät jää oman onnensa nojaan niinkuin tavallisen tallaajan puutarha.  Niissä on väri-iloittelua ja uusia ajatuksia koristella puutarhaa.

 

Tallinnan matkalla löytyi puutarha muurin vierestä.  Siinä oli kauniisti käytetty lasia tai muovia kukkien taustalla.  Idean ei aina tarvitse olla monimutkainen.  Tarkoitus on saada kukkaset näyttämään vielä kauniimmilta.

 

  Kukka-asetelmat ovat välillä huikaisevia.  Sellaisia ei voi ajatella omaan puutarhaan.  En osaisi kyllä sellaisia rakentaa saati suunnitella.  Se on hienoa, että puutarhattomatkin saavat katsella ja nuuhkia kukkia.  Kävellä käytävillä ja ihailla.