Sisätiloihin

Alkaa olla aika kääntää  puutarhaharrastajan katse sisätiloihin.  Ulkona tietysti voi aina jotain puuhailla, mutta koti alkaa kiinnostaa aina enemmän joulua lähestyttäessä.  En oikein pidä hyasinteistä tai joulutähdistä, kaikenlaiset muut kukkaset ovat kauniita.  Pienessä asunnossa, jossa on keskuslämmitys, kasvit eivät kovin hyvin viihdy.  Ainakin niiden pitää olla kuivaa ilmaa sietäviä. 

 

SaintPauliat ovat kestäviä ja kukkivat monesti.  Yksi ryhtyi minullakin kukkimaan täydellä voimalla vielä näin syksyllä.  En tiedä mikä sen teki.  Kesän aikana se ei kukkinut lainkaan.  Joulukaktuskin teki muutaman kukan kun kannoin sen sisälle turvaan kylmästä.  Jokaisella kukalla on oma aikansa. Keksin viimein käyttöä mitalliselle lasiastialle.  Siinä se saa kököttää valaistuna tämän joulunajan.  Kaupoista saa mitä mielikuvituksellisempia valoja kodin koristamiseen.  Minä en räikeistä valoista välitä.

 

 

Onneksi on kukkakaupat joista saa talvellakin kaunistusta kotiin.  Gerbera on kaunis suurine terälehtineen.  Oranssinen värikin tuo kesän mieleen lämpimänä. 

 

Omien ja muiden merkkipäiviä voi juhlistaa kukkakimpulla.  Niillä saa kotiin kesäisen tunnelman.

 

Kesä 2013 kukkivat kukat

On pakko laittaa vähän kesän kukkasista kuvia kun on niin harmaa päivä.

 Kukkasista saa voimaa kestää harmaat päivät ja alkaa unelmoimaan jo seuraavaa kesää.  Ovatko istutetut kukat vielä iskussa vai täytyykö jotain uudistaa.

Vuohenjuuret tässä vieressä ovat ainakin uskollisia kukkijoita joka kevät.

 Pikkusydän on kevätvuohenjuuren tapaan sinnikäs kukkija ja ne kukkivat koko kesän.

 Yksi sammakkokin pyrki salaattiapajille.

 Gladiolukset ja liljat ovat upeita kukkia.

Marraskuu on tulossa

Linnuille on pöytä katettu.  Tosin pöydän ensimmäiseksi valtasi orava.  Tarvitseehan oravakin talven varalle ruokaa.  Se viihtyi lintulaudalla kauan, keräten poskiinsa pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.  Näin syksyllä lintulaudalla vilisee lintuja parvittain.  Kylmä talvi karsii lintuja raskaalla kädellä.  Ei auta kovin paljoa vaikka ruokaa laittaisi päivittäin.  Monet linnut eivät vain kestä kylmyyttä.  Vielä ei ole ollut kovin kylmää, koleata vain.  Seuraavaksi on vuorossa marraskuu, joka on minulle parhaita kuukausia vuodessa.

 

Löysin marraskuun merkityksen sanana Wikipediasta.  "Kuukauden suomenkielinen nimi viittaa siihen, että Etelä-Suomessa maa on silloin usein yöpakkasten vuoksi roudassa, minkä vuoksi useimmat ruohovartiset kasvit kuolevat eli tulevat martaiksi."  Voiko sen selvemmin sanoa.  Kuoleman kuukausi, sehän se on.  Onneksi vain väliaikaisesti. 

 

Oravan syöntipuuhia seurattiin hymy suupielissä.  Sen kaunista ulkonäköä ihaillessa ei tule aina mieleen millainen peto se oikeasti on. 

 

Pimeyden vastakohta on valo

Ensimmäinen räntäsade valui eilen maahan.  Tuntui heti talvelta.  Ensimmäinen talvivalo syttyi ovenpieleen.  En pidä sitä vielä jouluvalona, syksyn pimeys kaipaa jotakin valopistettä.  Kynttilöitäkin olen jo laittanut palamaan lyhtyihin.  Muidenkin tekemisiä vähän katsellaan, joko kehtaisi sytyttää kynttilän, laittaa valoja palamaan.  Rohkeasti vaan valaisemaan syyspimeää polkua.

 

Havuja en ole vielä laittanut, pian sekin on ajankohtaista.  Havut ovat ainakin suomalainen tapa peittää kukkapenkit.  Muistelen lapsuudesta niitä käytetyn oven edessä kenkien lumesta puhdistamista varten.  Havuja voi käyttää koristelussa ja niistä voi tehdä köynnöksiä ja ovikoristeita.

 

Aurinko on jo alhaalla ja piristystä kaipaa jokainen.  Kaikenlainen puuhailu ja koristaminen talvea ja joulua varten innostaa.  Mieliala nousee jaksamaan syksyn pimeyden läpi.  Koitan kovin tsempata itseäkin.  Syksy on hienoa aikaa jouluun saakka.  Joulusta kun pyörähdetään ulos, niin siinä on muutaman viikon haikeaa aikaa.  Se aika vaatii minulta kaiken energian, että jaksaisin.  Onneksi se on vaan pieni hetki ihmiselämässä. 

 

Suomalainen on synkkyydessään varmaan mestariluokkaa.  Suomalainen on selviytymisessäänkin mestariluokkaa.  Ei täällä pohjolassa muuten olisi asuttu tuhansia vuosia.

 

 

 

 

Syyspäiviä

Talitintit jo koputtelevat ikkunanpieliä, eikö sitä ruokaa jo ala tulla.  Vielä ei ole ruokkimisen aika.  Luonnosta löytyy paljon syötävää linnuille.  Syystöitä on vähän jo aloiteltu.  Haravointia ei vielä kannata harrastaa, lehdet ovat puissa tiukasti.  Kaunista ruskaa on ollut.  Oikein mieli iloitsee kauniista syyspäivistä.

 

Perheen rakentava osapuoli väsäsi rivitalon rajalle matalan aidan itse, koska kaupoissa myytävät aitaelementit näyttivät niin heikoilta, kaatuisivat varmaan ensimmäisessä lumisateessa.

 

Siinä on mukava lintujen levähtää syömisen välillä.  Muutakin syystyötä on tehty.  Kukkapenkit on siivottu talvikuntoon ja puutarhakalusteet korjattu varastoon.  Asiantuntijat sanovat, ettei kukkia saisi syksyllä katkoa, ravinteita häviää.  Minusta on kuitenkin mukavamman näköistä, kun pitkät kukkavarret katkoo ja asettelee havuja ennen lumentuloa.  Kynttilälyhdytkin on jo kaivettu esiin.  Ei aina tarvitse odottaa jouluun saakka.  Kynttilöitä voi polttaa ympäri vuoden, ne tuovat niin mukavan tunnelman pihaan.

 

Puolukkasosetta ja kaalikääryleitä

Otin selkävoiton hirvikärpäsistä ja kannoin 15 l puolukoita kotiin.  Puolet lahjoitin pois ja toisesta puolesta tein sosetta.  Askartelin pellillisen kaalikääryleitä pakastimeen.  Onnistunut viikonloppu.

Ne ovat mahtavan makuinen yhdistelmä, kun siihen lisää vielä perunamuusin.  Pellillisestä kääryleitä riittää moneen herkutteluun.

 

Puolukoiden noukkiminen syksyisessä metsässä on terapeuttista.  Tikka nakuttaa puuta vieressä, taivas on sininen, lehtipuut värikkäitä. 

 

Puolukasta on moneksi.  Happamena marjana se kaipaa makeutta ympärilleen, mutta on käyttökelpoinen piirakoihin, eritoten rahkan kanssa.  Vispipuuro on pehmeää ja raikasta.  Puutarhan sadon lisäksi metsästä saa lisäherkkuja pakastimen ja purkkien täytteeksi.  Kyllä kannattaa lähteä puolukkajahtiin.

 

Minä teen kaalikääryleeni ihan perinteisellä reseptillä.  Kaalin kanta koverretaan, laitetaan kaali suolaveteen kiehumaan ja irrotellaan lehdet yksitellen valumaan niiden pehmennyttyä.  Riisit keitetään lihaliemessä kypsiksi ja annetaan jäähtyä.  Riisin joukkoon lisätään kaalisilppua lopusta kaalista, sipulia, jauhelihaa ja mausteita maun mukaan.  Minun reseptissäni riisi on pitkäjyväistä.  En laita tähän mitään määriä, kun minulla aina määrät heittelevät.  Paistetaan hyvässä uuninlämmössä, päälle siirappia ja suolaa.

 

 

Puun käyttö

Syksy koristelee itse itsensä.  Luonto on värikäs ja kaunis.  Luonnon antimia voi ja käytetäänkin paljon koristeluun.  Puun käyttö voisi olla vielä suurempaa.  Käytetäänhän puuta nytkin valmiina tavaroina ja käyttöesineinä.  Ihan luonnosta tuotuja muovaamattomia puunoksia kuorittuina tai ilman voisi käyttää enemmän.  Lauhavuorella Pohjanmaalla kävimme patikoimassa ja ruokailimme Nälkähisessä.  Siellä ruokapaikan pöydät oli koristeltu männynoksista tehdyin kynttiläjaloin.  vahtimista ne varmaan vaativat, puu on tuliherkkä materiaali.

 

 Italialainen toripöytä notkuu puusta tehtyjä käyttöesineitä ja koristesineitä.

 

 

Oksia ei saa katkaista ilman maanomistajan lupaa, se aiheuttaa materiaalin saannin vaikeutta.  Pudonneita oksia varmaan saa kerätä.  Tuuli pudottelee oksia jatkuvasti.  Välillä löytää hauskan muotoisia oksankarahkoita joita voi muovata mieleisekseen.  Meillä on mökillä tehty ovenkahvoja ja muita käteensopivia esineitä.  Puuriuilla voi tukea kasveja, ei aina tarvitse ostaa kaupasta muovisia.  Puut  voi kyllästyttyään polttaa tai kompostoida.