Puutarhatyöt alkuun

 Nyt pääsin alkamaan puutarhatyöt mökillä vaikka on niin kylmä, että toppatakki ei ole yhtään liikaa.  Ensimmäisenä tietysti kompostin kimppuun.  Ylivuotisen kompostin kauhoin lapiolla kottikärryyn ja lisäsin siihen tavallista multaa.  Luulisi nyt voimaa riittävän niillä kasveilla mihin se riitti.  Eihän sitä kovin paljon ole, kun ei täällä koko vuotta kompostoida.  Kompostissa talven olleen jätteen kaadoin pressun alle kypsymään.  Minulla on siellä alla vanha muovipöytäliina, että multaa jää jäljelle levitettäväksi.

Kompostoin puuceejätteenkin ruuantähteiden kanssa.  Tietysti vähän kasvejakin.  Yllättävän paljon mahtuu jätteitä tähän puolipalloon.  En tiedä kuinka hyvin se riittäisi koko vuoden käytössä, mutta näin mökkikäytössä on ihan kätevä.

Pari vadelmapensasta istutin yhden viimesyksyisen viereen. Saa nähdä tuleeko vadelmia jossain vaiheessa ja ehdinkö syödä ne ennen kuin mustarastaat ehtivät jaolle.  Siinä niitä parvi oli jo asettunut paikoilleen saunan taakse.  Muscoca on näiden nimi.  Niiden luvattiin olevan matalakasvuisia.

Olen niin paljon juttuja kuullut marja-aronioista, joten istutin niitäkin pari taimea.  En niinkään aitataimiksi vaan ihan marjojen takia.  Kaikki marjat ovat lisänä jossain seoksessa jos eivät maistu ihan yksinään.

Lämpimät säät olisivat jo tervetulleita tännekin.  Yhtään ei koivuissa näy vielä vihreää.  Muutamat sinnikkäät perennat vähän kurkistelevät jos voisi jo tulla.  

Joutsenten kevätiloa

 Mökillä ei vielä pystynyt tekemään muuta kuin hiukan haravoimaan pälvipaikkoja ja ihastelemaan auringonpaistetta.  Seuraavalla kerralla ehkä enemmän.  Ulkoiltua tuli monta kertaa enemmän kuin kaupungissa.  Kävin seuraamassa joutsenten kevätkisailua parin kilometrin päässä. Järvelle joutsenetkaan eivät vielä päässeet, mutta viereisellä pelolla, mihin aina jää  sulamisvesiä, oli aikamoinen huhuilu ja kaakotus.  

Oli siellä muitakin lintuja, mutta ne jäivät joutsenten varjoon.  Olin sen verran kaukana.  Lähemmäksi en päässyt ja jos olisin päässyt, ne olisivat lentäneet karkuun.  Eivät ne siinä paria päivää kauemmin viivähtäneet, huilasivat ja ruokailivat ja jatkoivat matkaa tuleville pesintäpaikoille.

Maaseudulla pääsee toisinaan seuraamaan eläinten puuhia.  Keväällä varsinkin niilläkin on niin paljon mielenkiintoista tekemistä, että ne päästävät ihmiset tarkkailemaan.  

Pääsiäinen

 Minulle pääsiäinen on ollut vain ylimääräisiä vapaapäiviä töissä ollessani.  Nykyäänkään siihen ei liity mitään uskonnollista virettä.  En enää koristele kotiakaan pääsiäisen takia.  En istuta rairuohoa, en maalaa kananmunia enkä osta keltaisia koristeita.  Jos kotona tai mökillä on vielä vanhoja juttuja niin niitä voin hetken aikaa katsella.  Pajunkissoja ja koivunoksia haen maljakkoon, mutta niin teen keväällä pääsiäisestä huolimatta.

Mämmiä ostan yhden tokkosen, se riittää.  Kiva on silti rauhoittua muutamaksi päiväksi.  Ruokaa tulee ostettua enemmän, ettei tarvitse kauppaan mennä.  Kaupoilla ei ole nykyaikana mitään taukoja myynnissä pyhien takia.  

Elämä on joka tavalla maallistunut.  Kirkolle tämä aika on tärkeimpiä juhlapyhiä vuodessa.  He menevät kirkkoon, jotka sitä tarvitsevat, en heitä halveksi.  Me muut vietämme pääsiäistä juhlimalla syöden hyvin ja nauttimalla leppoisista kevätpäivistä.

Vanha kanakoriste saa olla näytillä vähän aikaa.

Ostimme jokusen orvokin mökin kuistin ikkunalle.  Miksei niitä sisälläkin voi jonkun aikaa kasvattaa.  Jos selviävät hengissä niin siirretään sitten ulos.

Kai se kesä sieltä tulee

Huhtikuun puoliväli, eikä mitään kevättöitä ole voinut tehdä.  Kummallista, mutta totta.  Kaupunkipuutarhasta sentään on lumi sulanut, kesämökillä ei niinkään.  Märkää siellä ainakin on.  Laitoin n. kolme viikkoa sitten pelargonian siemeniä kasvamaan ja näin pieniä ne vielä ovat.  Nopeasti ne itivät, muutamassa päivässä, sen jälkeen kesti kauan ennen kuin kolmas lehti ilmestyi.

Takapihalle on pitänyt ostaa lisää tuoleja jo kauan.  Nyt heräsin siihen tarpeeseen ja hankin pari tuolia.  Tiedä sitten onko tämä paikka niille hyvä vai joku toinen.  Silloin tällöin haluaa jotakin uutta, vaikka kaikki on niin kallista silloin kun niitä tarvitsee.  

Ikkunasta olen saanut seurailla lintuvieraita viereisellä pellolla.  Ulos en arvannut mennä kuvaamaan, ikkunan läpi vain.  Joutsenia ja kurkia.  Isoja hienoja lintuja.  Ne viivähtivät siinä muutaman päivän ja jatkoivat matkaansa.

Pääsiäinen on tuossa tuokiossa.  Lammasta ei meillä paisteta, sianlihaa ja kalaa.  Mämmiä jälkiruuaksi.  Ei se ihan niin huonoa säätä ole luvannut mitä pelättiin.  Kenties ulkonakin voi olla ja savustaa kalaa.

Postikortteja maailmalle ja takaisin

 Kysymys on tietenkin tästä maailmanlaajuisesta postikorttien lähettämisestä jollekin tuntemattomalle.  Olen muutama vuosi sitten ollut siinä osallisena, silloin vain oli niin paljon muuta ja se jäi muiden harrastusten jalkoihin.  Nyt innostuin siitä taas ja lähetin jo ensimmäiset postikortit matkaan.  Kaivelin laatikoitani ja huomasin säilyttäneeni kortteja aikaisemmalta kierrokselta.  Olen aina halunnut saada postia ja nyt korttien lähettäminen on yleisesti vähentynyt.  En enää itsekään lähettele tutuille, eivätkä he minulle.  

Olen huomannut hakevani harrastuksia, joita voi suorittaa kotona. Tämä on yksi sellainen.  Pitää vain taas ottaa sanakirja käyttöön.  En hallitse englantia niin hyvin, että se kävisi noin vain.  Kenties puhumalla, mutta kirjoittaminen on eri juttu.  Eihän korttiin paljon tarvitse kirjoittaa, mutta jotain kuitenkin.  Niitä voi lähettää niin harvoin kuin haluaa, ettei tule liian kalliiksi.  2,05€ on merkin hinta ulkomaille.  Kortteihin saa tietysti menemään paljonkin, mutta ensimmäiset lähettämäni kortit löytyivät varastostani.  Jotkut postikorttiharrastajat pyytävät tiettyjä aiheita, sitä ei voi silti vaatia, vaan voi lähettää minkä kortin vain.  Voi vaikka lähettää valokuvan kirjekuoressa.  Ainakin yksi sellainen tuli minullekin.

https://www.postcrossing.com/

Kevät keikkuu

 Kauan odotettu mökille meno ei oikein suosinut ilmojen puolesta.  Kaksi viikkoa kestänyt auringonpaiste muuttui koleaksi ja tuuliseksi.  Luntakin tuli yhtenä päivänä.  Mielen hyvyyttä  ei lisännyt kahden omenapuun jyrsityt rungot.

Jätin puut suojaamatta, kun otaksuin etteivät rusakot enää koske monta vuotta vanhoihin taimiin.  Tämä taimi koki jo ensimmäisenä talvenaan kauriiden käsittelyn.  Luumupuuhun ei oltu koskettu.

Olen nyt kuullut, että vanhojakin puita on järsitty.  Liekö lumisen talven syitä.  Lunta ja pitkää talvea ei ole nähty näillä seuduilla moneen vuoteen, ehkä kymmeneen.

Mustia vadelmiani ei sentään ollut syöty.  Jätin niiden ympärille verkon, joka on ollut paikallaan sen jälkeen, kun ne syötiin maahan saakka.  

Eläimiä täällä kulkee aika paljon vaikka niitä ei juuri näy.  Jälkiä näkyy runsaasti.

Tämä on luultavasti koiran jälki.  Ihmetytti kyllä, kun vierellä ei näkynyt ihmisen jälkiä ja metsätie oli aivan ummessa.  

Metsäkauris oli juossut metsätien yli ja pellon poikki.  Niitäkään ei maalla pääse niin lähelle kuin kaupungissa, ne kun eivät ole niin tottuneet ihmisiin.

Tuuli oli aikamoinen parina päivänä.  Ei tehnyt mieli ulkoilla paljoa.  Mökissä oli onneksi lämmin, kun uunia ja hellaa lämmitettiin.  Sinistä taivasta ei paljon näkynyt.  

Kesää odotellessa pitää vain olla kärsivällinen.  Uskon kesän vielä koittanut.  

Luonnon kauneus

 Ikkunasta tarkkailu antaa elämyksiä värien muodossa.  Auringonlaskut ovat olleet kauniita ja värikkäitä.  Kauniimmilta ne ehkä näyttäisivät veden yllä.  Siihen ei nyt ole mahdollisuutta, on vain katseltava näin.  Joka ilta auringonlasku on erivärinen.  Välillä kalpea, toisinaan värejä tulvillaan.  Takapihallani on vain pelto, joten kyllä siinäkin avaruutta riittää.

Lähiluonnon tarkkailua pitäisi tehdä enemmänkin.  Sitä kurkottaa vähän liikaa pois kotoa ja ulos maailmaan vaikka takapihallakin riittäisi ihasteltavaa.  

Yhtenä päivänä otin kuvan hangesta johon lumi oli tehnyt kuvioitaan.  Se näytti mielestäni maailman kartalta tai meren saaristolta.  Erilaiselta, mutta kuitenkin.

Lumien sulaessa pääsee ihastelemaan taas puutarhaa ja ihmettelemään mitä sieltä kampeaa ylös.  Vielä ei näy kuin pälviä.  Ihan kuin vanhanaikainen kevät.  Lumi sulaa hiljakseen eikä sada joka päivä.  Täälläpäin on saatu kärvistellä monta talvea vesisateessa ja kurassa.  Nyt pitää nauttia auringosta ja sen laskusta ja paistaa vaikka tiikerikakku sen kunniaksi.

Tästä se aina lähtee.  Unohdan vatkaimet ja pyörittelen taikinan puulastalla.  Minun tiikerikakkuni on jämäkämpää, ei niin murenevaa.  

Muistan taikinan ulkoa, ei tarvita reseptiä.

200 g voita pehmitän hiukan mikrossa.  Sokeria 2 dl, vatkaan sekaisin. Lisään 4 kananmunaa, sekoitellaan.  5 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhoa, kermaa tai maitoa 1 dl.  Puolet vuokaan ja lopputaikinaan kaakaojauhetta 1 dl.  Uuniin n.50 minuutiksi 180 asteeseen.  Hyvää tulee.