Katse kohti kesää

 Väkisinkin ajatukset ja teot menevät kesää kohti.  Vielä ei ilmassa tunnu kesäntuoksua tai edes kevään tuoksuja.  Räntää tänäkin päivänä suihkii ikkunoihin.  Ei tee mieli mennä pihamaalle edes kävelemään.  Tosin eilen kävin poistamassa haot perennapenkistä.  Se tuntui jo vähän keväthommilta.  

Ostin perennajuurakoita, kun halvalla sain.  Ehdin monta hetkeä miettiä niiden istutussijaintia.  Ei ne varmaan huonoksi mene pussissa, toivottavasti.  Latinalaiset nimet vähän hämäsivät, mutta ihan tavallisia kukkia ne ovat. Siankärsämö, Karvasilkkiyrtti ja Syyshohdekukka.

Samettikukan siemeniä istutin esikasvatukseen ja kokeilin myös Liperin eli Lipstikan kasvatusta siemenestä asti.  Olen istuttanut lipstikkaa taimesta.  Se koki kuitenkin kovan kohtalon, kun siirtelin sitä, eikä se oikein tykännyt uudesta paikasta. Lipstikka on yleensä vaatimaton paikan suhteen.    Minä pidän lipstikan vahvasta mausta, varsinkin kasvisruuissa.

Harjoittelin pottien tekoa taittelemalla.  Ohje löytyi youtubesta, mistäs muualta.

https://www.youtube.com/watch?v=-k0M4SzO1L4

Omenapuista en tänä vuonna katko montaakaan oksaa.  Olen siinä suhteess ollut vähän liian innokas ja puut kasvavat risukkoisiksi.  Kokeillaan nyt tätä keinoa.  Ruiskutuksilla aion seuraavaksi jatkaa kevättöitä.  

Terrassa olen jo vieraillut monta kertaa ihastelemassa ja suunnittelemassa seuraavaa siirtoa.  Kevät pistää suunnittelumyllyn pyörimään päässä.  Mies, joka meillä asuu, toppuuttelee korkealentoisempia suunnitelmia.  Kyllä unelmoida pitää.  Ei se ole harrastelijapuutarhuri, eikä mikään, joka ei keväällä unelmoi kauniista puutarhasta.

Ajan käyttöä hyvin tai huonosti

 Kaikenlaista puuhailua on pitänyt keksiä, ensinnäkin koronan takia ja senkin takia, että vapaa-aika on lisääntynyt rutkasti eläkkeelle jääntini takia. Vuosi on vierähtänyt vapaaherrana olossa. En ole ikinä ollut laiskottelija, ainakaan omasta mielestä.  Se ei ole laiskottelua jos lukee tai kirjoittaa.  Pakostakin tulee tyhjiä hetkiä elämään, silloin pitää laittaa mietintämyssy päähän tai alkaa vain puuhastella.  Olen huomannut erilaisista päivityksistä, että palapelien kokoaminen on lisääntynyt, samoin kutominen tai neulomiseksi sitä toiset kutsuvat.  Leipominen, askartelu, siivoaminen ja muut ajankäyttötavat.  Vapaaehtoistyöt ovat tulleet suosituksi.  Minäkin lähdin omanlaiseeni vapaaehtoistyöhön Satakunnan Syöpäyhdistyksen somelähettilääksi.  En tiedä kuinka kauan sitä aion tehdä, mutta antaa se ajattelemisen aihetta vähäksi aikaa.  Ei vapaaehtoistyö ainakaan huonoa ajan käyttöä ole.

Keräsin lähikirjastosta poistettuja kirjoja jos joskus kaipaan ideoita ajan käyttöön.  Niistä on koostunut pieni kirjaston alku varastohyllylle.  Minulle aina niin rakas kierrätysaate on siinä pohjana.  Nämäkin kirjat olisivat ehkä joutuneet roskalavalle.  Voi olla, että joku muukin olisi niistä ollut kiinnostunut, minä kuitenkin ehdin ensin.

Uusia tuotteita saa ostamalla tai tekemällä.  Minä koetan pitää ne tasapainossa.  Olen kauan havitellut silikonikansia, joilla voin peittää ruoka-astioita.  Nyt löysin yhden sortin paketin.  Harmi vaan, kun siinä on enemmän isoja kansia, kuin pieniä.  Tarvitsen pieniä enemmän smoothiemukeihin.  Tuorekelmu on vähän hankalaa.

Toisen uuden tuotteen tein itse.  Kerään muovipussit omaan pussiinsa keittiön nurkkaan.  Vanha keräyspussi alkoi hajota.  Tietysti ne voisi nätisti viikata laatikkoon, mutta tämä on nopeampi tapa.  Tein sen kahdesta ulkoilupuvun sisäpuntista, joiden välin ompelin kankaan ja yläpuolen koristelin vanhalla nauhalla

 

Palapeliä ja piirakkaa. Leipominen saa hyvälle tuulelle.  Tuntuu, että saa jotakin näkyvää aikaan.  Tietysti kaikella on hintansa .  Jos on hyvää, tulee syötyä likaa ja taas toisin päin, jos on pahaa, pitää heittää menemään.

Kukkien juurruttaminen

 Katkaisin fiikuksestani oksia, tavoitteenani juurruttaa siitä uusia kasveja.  Aikaa on mennyt jo pari viikkoa, eikä juuren pätkääkään ole ilmestynyt.  Laitoin tänään vielä kelmuakin ympärille jos se auttaisi.  Neuvova google ei löytänyt aikaa, joka menee juurten ilmestymiseen.  Ainoastaan ympäripyöreä neuvo, juurtuminen voi kasveilla viedä parista viikosta kuukauteen.  Ei auta muuta kuin odottaa.  Ostin emokasvin pari vuotta sitten lidlistä, eikä sekään oikein tuuhea ole.  Kasvatus- ja hoitovirheitä varmaan.  Haaveilin siitä bonsaipuuta, mutta se olisi vaatinut enemmän tietoa ja taitoa.

Oksat ovat kyllä hyvinvoivan näköisiä, joten en vielä luovuta. Pehmeälehtiset kasvit lähtevät paremmin kasvuun.  Esim. saintpaulia.  Niistä olen joskus laittanut ihan vain lehden multaan ja se on lähtenyt kasvuun.

Juurruttaminen on halvempi tapa saada uusia kasveja hyllyyn.  Ennen naapurista saadut pistokkaat olivat hyvä tapa lisätä kukkaloistoa.  Se voisi tänä aikana onnistuakin, kun ihmiset ovat ajan tappamiseksi alkaneet kiinnostua kukkien kasvattamisestsa.

 

Koitan vielä Soihtuköynnöksen oksan kanssa, miten siinä onnistaa.  Köynnös kukki komeasti, kun ostin sen vuosi sitten.  Saa nähdä kukkiiko se tänä vuonna.  Ainakin nyt täytyy muistaa, ettei laita sitä liian pieneen ruukkuun tai amppeliin.  Mielestäni se on siitä syystä vähän kärsinyt.

Olisi todella hienoa jos saisin uuden köynnöskasvin tästä oksasta.  Ei sitä ole pakko amppeliinkaan laittaa.  Muistaakseni sen sanottiin kestävän hyvin leikkaustakin ja voihan sitä kieputtaa ylemmäs jos tulee liian pitkäksi.

https://www.kekkila.fi/kasvikirjasto/soihtukoynnokset/

Soihtuköynnös saa välillä vähän kuivahtaakin, eikä siitä hermostu.  Ostin pienen kastelulinnun pienen ruukun takia ja koska joudun jättämään sen välillä viikoksi kastelematta, kun käydään mökillä kesäisin.

Siinä keltalintu odottaa nokka auki.  Pari päivää se antaa lisäkosteutta.  Ei siihen kosteudenantajana voi pidempää aikaa luottaa.  Niitä on isompiakin jos tarvitaan.  

Kukkahyllykkö

Kaikenlaista puuhailua sitä yrittää järjestää itselleen ja kumppanilleen.  Sain hänet värkkäämään uuden kukkahyllykön.  Se on vielä hiukan aneemisen näköinen.  Ajattelin pystypuita vielä jotenkin koristella.  Minulla on kasvamassa pari köynnöstävää kukkaa, nekin hiukan peittävät.  Halusin avohyllykön, entinen olikin vanha pieni kirjahylly, jossa kukat näyttivät olevan sullottu liian ahtaaseen tilaan.  Kirjahyllyssä oli vielä pari laatikkoakin, joihin tuli ängettyä kaikki mikä sinne mahtui.  Nyt laitoin vain pari laatikkoa tärkeimmille jutuille.  Jospa hyllyille ei tulisi säilöttyä paljon muuta, kuin kukkia.  Halusin hyllyt eri tasoon, ettei se näyttäisi varastohyllyltä.

 

Tämän kaltaiset laatikot ovat sieviä ja mahtuvat pieneen tilaan.  Olin katsellut ostettavia hyllymalleja kauppojen sivuilta.  Kyllä nekin mukavan näköisiä olivat, mutta halusin vähän erilaisen.  Hintaa tarvikkelle hyllyä varten tuli n. 50 €.  Mäntypuulevyjä ja listarimaa plus ruuveja.  Tietysti, jos olisi ollut jotain kierrätettävää niin olisi tullut halvemmaksi.  Siitä jäi hiukan rimaa johonkin muuhun askarteluun, niin kuin välillä jää kangaspaloja ompelutöistä.  Toisinaan ne tulee käytettyä, toisinaan ei.

Vuoden sisällä on tullut paljon uusia kukkien kasvattajia tai viherkasvattajia.  Jotakin puuhaa pitää keksiä seinien sisällä, kun liikkuminen on rajoitettua.  Kukkien kasvatus on hyvä vaihtoehto mille muulle tahansa. Kukat saavat hyvälle tuulelle kukkiessaan. Jotakin on onnistunut.  Jos ei kukat kuki, voi ostaa kukkataulun.  Tämä on todennäköisesti raameihin laitettu kuva, mutta raamit ovat komeat.  Hinta 5€.

Kierrätysideoita ja kirpputoreja

Ihailen aina kaikenlaisia käsitöitä, joita loihtivat monet käsitöiden ja askartelun ystavät.  Facebookissakin pyörii monta ryhmää, joissa on aiheena kierrätysideat.  Jospa niistä löytyisi minullekin joku käsityö, jonka hallitsisin alusta loppuun.  Ainakaan se ei saisi olla pitkäkestoinen, eikä liian vaikea.  Haahuilen sillä mielellä kirpputoreillakin, katsellen mahdollisia käsityötarpeita.  Tietysti sekin on kierrätystä, että ostaa toisten myymiä käytettyjä tavaroita.  Tutustuin tässä taannoin Satakunnan Syöpäyhdistyksen kirpputoriin Porissa.  Siellä on kaikki niin kauniisti asteltuna.  Halpaa tavaraa hyllyt täynnä.

Lankoja olen ostanut, joista olen kutonut ja virkannut pieniä käsitöitä, pannan ja pipon omaan käyttöön.  Patalapun, tiskirievun ja kaulaliinan.  Niihin taitoni riittävät.  Toivon, että taitoni karttuvat vielä.  Koneella ompelu kiehtoo jotenkin.  Kankaat ovat aika kalliita ostaa uutena.  Vanhoista puuvillaverhoista olen ommellut tyynyliinoja ja kasseja.  

Nämä ovat kaikki lahjoitettuja tuotteita.  Joillekin ylimääräisiä, toisille voivat olla tarpeellisia.  

Näistä voisi keksiä jotain uuttakin tai käyttää niitä halpoina sisustusesineinä.  

Nämä taulut sain sieltä ilmaiseksi.  En niistä mitään muuta keksinyt.  Onhan ne kauniita seinällä noinkin.

Löysin tällaisen kierrätyssivun, joka antaa jopa ideoita.  Noin yhtäkkiä katsottuna sieltä löytyi muutama idea, jota voisi kokeilla.  Hauskaa ajanvietettä se ainakin on.  Yleensä kaikkien kotona löytyy jotain ylimääräista kangasta tai hylättyjä vaatteita, joita voisi käyttää askarteluun.  Minä käytän yleensä vanhat puuvillavaatteet kappaleiksi leikattuna kertakäyttörätteinä wc:n puhdistukseen.  Voisi niitä käyttää muuhunkin.

 https://www.kierratyskeskus.fi/myymalat_ja_palvelut/kadentaitopalvelu_napra/oiva-askarteluopas

Vanhat reseptit

 Onkohan muilla tapana keräillä vielä reseptejä paperilappuihin ja säilöä ne pahvilaatikkoon.  Tosin minäkin haen usein uusia tapoja tehdä ruokaa ja leipomisia netistä, mutta vielä on säilössä paperilaput ja vihkot.  En raaski niitä heittää pois.  Muistan keneltä olen ne saanut tai missä olen kirjoittanut muistiin.  Ne ovat kymmeniä vuosia vanhoja ja jo likaisia.  Tänään valmistui piirakka tai minä sanon sitä masaliisaksi, vaalealla pohjalla.

Kuten näkyy, on roiskunut rapatessa.  Muistan ohjeen ulkoa, ainakin pohjaosion.  Kaivan välillä reseptilaatikon esiin, muistan etsiessäni minkälaisella lapulla ohje on. 

Ei kaikki tarvitse olla digihommia.  Puhelin esimerkiksi on rasittava lukea leipoessa.  Kuva katoaa nopeasti jos ei ole tehnyt tarvittavia asennuksia.  Paperiresepti pysyy näkyvissä.  Tämän reseptin sain siskoltani 1970-luvulla.

On pikkuleipiä, piirakoita,pullaa.  Varsinkin tätä Pikapullaa on tehty usein.  Se on nopea ja helppotekoinen.  Se ei varsinaisesti ole pullaa.  Minä nimitän sitä piimäpullaksi.  Keräämäni ohjeet on yleensä leipomuksia, harvoin varsinaisesti ruokaa.  Minä pidän leipomisesta ja se tulee halvemmaksi, kuin kaupasta ostaminen.  Aina ne on syöty.  

Käsialoja on monta.  Joskus kirjoitan ne itse ylös, toisinaan olen saanut valmiiksi kirjoitettuna ja olen ne niin arkistoinut.

Kuka keräilee mitäkin.  

Tätä punajuurisalaattia tein muutaman kerran.  Se on aika iso annos.  Sekin on tavallaan helppo jos on yleiskone, millä saa raastettua.  Puolet vettä ja puolet etikkaa, oli aika etikkaisen makuista.  Voisi joskus kokeilla vähemmällä etikalla.  

Näinkin voi reseptin kirjata ylös.  Ainoa paperi, mikä siinä tilanteessa löytyi, oli valkoinen paperipussi.  Siihen kirjoitin maistuvan Luumurahkapiirakan ohjeen.  Siitä on mainittava, että siinä on vähemmän rasvaa, kuin yleensä murotaikinassa.  Käsialasta ei oikein tahdo saada selvää, en edes minä, joka olen sen kirjoittanut.

Tämä repsottava ja säälittävän näköinen laatikko kätkee sisälleen rakkaimmat reseptit.  Keittiön ylähyllyllä se säilyy ja otetaan esiin, kun haluan muistella ja leipoa.

Aurinkoinen pakkasaamu

 Oli niin kaunis aamu ja vielä Aamun päivä, oli pakko mennä takapihalle kameran kanssa, ennen kuin tuuli pyyhkii oksilta lumet.  Pöyheät lumipilvet olivat asettuneet oksille koristeeksi ja aurinko valaisi maisemaa.  On ilo herätä tällaiseen aamuun.  

Piha on pieni, onneksi on peltoavaruutta ympärillä.  Voin kuvitella pihan vaikka kuinka suureksi.  Saapastella siinä kuin suurmaan omistaja, ainakin näin talvella.

Jopa taloyhtiön  kasvijätteiden keruupaikka näyttää kauniilta.  Onneksi se on tyhjennetty syksyllä.

Vielä on lumessa jäljellä  eilisen hiihtolenkin paljastava latu.  tosiasiassa lunta ei ole kovin paljon, varsinkin kun viimevuotisen kuminapellon varret ja talven törröttäjät eivät suostu paiuumaan lumen alle.