Puutarhapolun varrelta

Syksyllä kiinnittää katseensa eri asioihin, kuin kesällä.  Kesällä ihastelen vehreää puutarhaa ja luontoa sekä kauniita kukkia.  Syksyllä katselen muotoja, mitkä paljastuvat vehreyden alta.  Osa kasveista sinnittelee myrskyissä ja valmistaa siemeniä.  Lahottajasienet käyvät puiden kimppuun.  Osa niistäkin on oikeastaan kauniita, kun ne rivinä valtaavat puun rungon. Kaikella kasvustolla on oma tarkoituksensa.  Niillä ei ole ihmisille mitään virkaa, mutta luonto tarvitsee niitä. Vihattu jättipalsami näyttää ihan kauniilta puun runkoa vasten, karu ja kaunis näkymä.  Hyvä, ettei luontopolun vierustoja siivota tylsäksi puistoalueeksi, vaan jätetään luonnolle mahdollisuus. Oravakin tarkkailee syksyn mahdollisuuksia.  Se tarkastaa pöntöt, jos niihin olisi jäänyt jotain pesävärkkiä omaan talvipesään. Uusi pienoisrakennus, tuulimylly, tulee koristamaan rivitalon takapihaa.  Tässä se vielä mökin pihassa odottamassa kuljet...

Kävelylenkki Kirjurinluotoon on aina mukava, oli vuodenaika mikä tahansa.  Rantojen polkuja kierrellessä saa happea keuhkoihin ja katselemista silmille.  Vielä eivät kaikki puut ole ruskan vallassa, vähän kuitenkin.  Luonnon kasvit alkavat valmistautua talveen, mutta Satakunnan Vihertietokeskuskuksen istutukset kestävät vielä ja ovat kauniin värikkäitä.  Siellä on aina ilo vierailla.  Kasvit on valittu varmaan sitä silmälläpitäen, että niistä on iloa pitkälle syksyyn.  Lämmin syksy edesauttaa asiaa.  Paljon ei ole vielä satanutkaan, joten sekään ei ole häirinnyt kukintoja.  Omat kukkani ovat melkein lopettaneet kukoistuksensa.  Ainoastaan syysasteri alkaa vasta heräillä kukkimaan.  Tämä kukkaistutus on luultavasti monivuotinen, joka pitää siirtää talveksi sisälle.  Se on niin iso, ettei ole voinut yhdessä kesässä kasvaa näin isoksi. Istutukset ovat syntyneet monen vuoden aikana, eikä joka vuosi istuteta...

Siitä piti tulla sieniretki, tulikin vain retki.  Sieniä en saanut koppaan, kuin nimeksi.  Pari pientä tatinpoikasta ja 6 kantarellia.  Paistoin ne lisukkeeksi lautasen reunalle.  Onneksi oli kamera mukana, oli edes jotain tekemistä hirvikärpästen hätistelyn lomassa.  On muuten hyvä suoja tukalle kertakäyttöinen leipurinhattara.  Tosin hirvikärpäset hyppäsivät paljaalle kaulalle ja mönkivät puseron sisään.  Niitä sitten nypein monta, kun tulin metsästä. Väriä alkaa olla luonnossa.  Puut punastuvat ja kellastuvat, perhoset ovat muuten vain värikkäitä.  Tämä perhonen taisi olla vähän jo jähmeä, kun sain sitä kuvata ihan läheltä.   Horsmat ovat monen värisiä näin syksyllä.  Ne ovat oikeastaan aika kauniita.  Valkoiset siemenharsot lähtevät liitämään seuraavassa tuulessa.  Oli ihan mukava ulkoilla kauniissa säässä.  Ihailla luontoa ja luonnon värimaailmaa.  Luonto osaa ...

Vanhojen reseptien muutoksilla saa taas uudelta maistuvia leivonnaisia.  Usein se käy ihan sattumalta, kun tekee jotain vahingossa erilailla tai suoraan sanottuna väärin.  Ryhdyin muutama päivä sitten kakun leivontaan.  Tarkoituksena oli tehdä tumma tiikerikakku.  Alku vain ei mennyt ihan oikein.  Voi on jääkaapista otettuna niin kovaa, ettei sitä saa vaivattua millään lailla.  En jaksanut odottaa pehmenemistä vaan laitoin voin mikroon.  Se oli siellä vähän liian kauan ja voi oli jo ihan sulaa.  Vatkasin siihen silti sokerit mukaan ja kananmunat, jauhot, leivinjauheen ja vehnäjauhot sekä kaakojauheen..  Siitä tulikin yllättävän pehmeä ja makoisa kakku.  Useimmiten teen kaksivärisen, nyt siis tumman. Olen reseptiä muutellut aikaisemminkin.  Vanhassa kirjassa oli määrinä grammoja ja muutin ne desilitroiksi, paitsi voin. 200 g voita 2 dl sokeria 4 kananmunaa 5 dl jauhoja 1 tl leivinjauhetta kaakaojauhoja 1 dl maito...