Reseptien avulla kaapin tyhjennystä

 Mitä ihmettä taas teen kuivakaappiin kertyneille pussukoille?  Ei tarvitse olla kuin puoli vuotta, kun kaappiin on kertynyt hyllyjen täydeltä kokeilujen tuloksena pussin pohjia ja täysiäkin paketteja: jauhoja, ryynejä ja siemeniä.

Löysin onneksi kirjastosta reseptikirjan, josta löytyi pari kivaa ohjetta.  Netistä löytyi yksi ohje, johon löysin tarvikkeet hyllyn kätköistä.  Herkullisin ohje oli jälkiruoka mustikoista.  Mustikoita oli jäänyt vielä pakastimeen.  Siihen jouduin ostamaan vaniljakastiketta.

Laitan nykyisin kaikki itsetehdyt jälkiruuat ja kiisselit valmiiksi pieniin purkkeihin.  Niistä ei jää hävikkiä.  Jos ne laittaa yhteen isompaan astiaan, varsinkin kiisselit ja marjapuurot, pohjalle jää aina vähän kuivumaan.  Varsinkin, kun syöjiä on vähän.

Reseptikirja on Painonvartijoiden kirja.  Siitä voi löytää ohjeita nekin, joiden ei tarvitse joka suupalaa mitata.

Siitä löysin banaanimuffineitten reseptinkin.  Karppisokeria oli jäänyt kaappiin ja ruskeaa sokeria, jonka olin ostanut vahingossa. Banaaneista tuli lisämakeutusta.  Hyvin ne nousivat.

Kaikkea ei pitäisi ostaa jos ei pysty hyödyntämään jatkossa.  Montaa tuotetta pystyy korvaamaan jollakin mitä jo on kotona.  

Siemenpussit sain häivytettyä, kun löysin ohjeen siemenleivän tekemiseksi. Ohje oli helppo ja leipä ei heti murentunut käsissä.

K-kaupan ohjeella tein.

• • 3Pirkka Luomu kananmunaa
• • 1dlkuorittuja seesaminsiemeniä
• • 1/2ps(à 180 g)Pirkka auringonkukansiemeniä
• • 1/2dlpellavansiemeniä
• • 1dlPirkka gluteenittomia isoja kaurahiutaleita
• • 3/4tlsuolaa
• 2rklperunajauhoja
• 
  
• 
  
• https://www.k-ruoka.fi/reseptit/helppo-siemennakkari
  

Vehnäjauhot  kuluvat normaalileivonnassa.  Niiden vanhenemisesta ei ole pelkoa.  Vielä minulla on säilössä maissijauhoa, kookosjauhetta ja mantelijauhoa.  Kai niillekin joku käyttökohde vielä löytyy.  Kaikenlaisia uusia pusseja tuli vähähiilihydraattisen kokeilun vuoksi.

Mantelijauhoista tehdyt leivät eivät oikein maistuneet minulle.  Ei voi tietää ennen kuin kokeilee.  Kyllä ruisleipä mantelileivän voittaa maussa.  Ainoastaan siemenistä tehdyt leivät maistuvat suussani hyvältä.  Niissä on kunnon purutuntuma.

En ole kovin uuttera sämpylöiden leipoja.  Niihin voisi upottaa hiutaleet jos puuro ei oikein innosta.  Puuroakin voi tehdä etukäteen parin aamun edestä.  Niitä voi lämmittää mikrossa.

Tänään vielä hyödynnän ylähyllylle jääneen tomaattisäilykkeen. Samaisesta kirjasta löysin Bolognese kastikkeen ohjeen.  Jauhelihaa ja kasviksia, syödään spagetin kanssa.

Ylähyllyt ovat lyhyelle ihmiselle osaksi huono ja osaksi hyvä juttu.  Sinne kätketään milloin mitäkin. Hyvä juttu on, että joutuu kiipeilemään jakkaralle saadakseen ne sieltä.  Kaappien tyhjennyksessä tulee suoritettua liikuntaakin.

Leikittelyä kuvilla

 Korona-aikana pitää välillä keksiä uutta tekemistä.  Olen aina pitänyt valokuvaamisesta ja jaankin niitä paljon täällä ja muualla.  Ammattilaiset ovat erikseen, harrastelijatkin voivat ottaa kuvia ja jakaa niitä minne haluavat.  Haluan leikitellä kuvilla tietokoneella.  Videoiden laatu ei huumaa muidenkaan otoksissa pienissä videoissa, joita esim. youtubessa jaetaan.  Nykyisin aikuisia opetetaan kursseilla rohkaistumaan kännykän käyttöön.  Kuvien kanssa voi turvallisesti opetella kännykän tutuksi tekemistä.  

Kerään vanhoja postikortteja Porista ja laitoin ne jonoon musiikin kera.  Vielä on paljon skannaamatta, ehkä teen toisenkin.  Usein kaikki valokuvat jäävät vähintään albumeihin tai nykyisin enemmän tietokoneen sisään.  Valokuvia voi videona katsella sitten vaikka televisiosta jos on uudempi vastaanotin ja netti.

Omaa paikkakuntaa olen tietenkin kuvannut nykyisinkin.  Kuvia ei ole pakko youtubissakaan jakaa vaan ne voi jättää yksityisiksi.  

Vähintään puhelin on aina mukana.  Sillä voi tallentaa mukavia tapahtumia.  Julkisissa tapahtumissa voi ihmisiäkin olla mukana.  

Matkoilla kameralla otetut kuvat tulevat kiertoon ja katsottaviksi, kun niistä tekee pieniä elokuvan tapaisia.  

Kohti uutta vuotta

 Joulu tuli, oli ja meni.  Ihan mukavakin oli ja syötiin liikaa.  Kaikkein paras lahja oli, kun jälkipolvi vietti aikaa joulupäivänä meidän kanssamme. syötiin ja hassuteltiin.  Ruokaa tietysti jäi syötäväksi moneksi päiväksi sen jälkeen.  Paljon ei heitetty menemään, kinkku oli niin hyvää, että se syötiin kokonaan.  Yhden piirakan tein ja sekin maistui.  Alkaakin olla hyvä taito käyttää kaikki ruoka jollain tavalla.  Niihin on tullut paljon ohjeita.  Minäkin paistoin pannulla viimeiset rosollit voissa, lisäsin vain yhden sipulin ja suolaa.  Martat antaa ohjeistusta miten jouluruuat voi hyödyntää.

https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/jouluruoka/herkkuja-jouluruokien-tahteista/

Pakastettuna on vielä laatikoita ja kakkua.  Siellä ne säilyvät jonkun aikaa, paitsi kakut.  Ne tulee meillä käytettyä hyvin nopeasti.  Tänään oli silti pakko päästä leipomaan. Paistoin persikkapiirakan säilykkeestä.

Näin aikuisena pitkään eläneenä joulu ei oikein ole muuta, kuin hyvän ruuan kanssa vietettävää aikaa.  Saturnalia viettivät jo muinoin roomalaiset samaan aikaan , kuin joulua nyt.  Se ei ollut kristillinen tapahtuma.  Kaikki tietysti viettävät joulunsa niin kuin haluavat.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Saturnalia

Vielä roikkuvat koristeet, ei kuusen oksilla, koska meille ei kuusi mahdu.  Niitä on ripustettu vähän joka paikkaan.   Ne riisutaan uuden vuoden juhlinnan jälkeen.  Jotkut koristelevat jo lokakuussa ja antavat koristeiden olla ties kuinka pitkään.  Kyllä arki saa tulla jo heti vuoden alussa tai viimeistään loppiaisen jälkeen.

Minä pidän arjesta.  Arjen voi rakentaa omien harrastusten mukaan.  Kunhan vain tuo korona helpottaisi.  Saisi lopettaa maskin pitämisen, pääsisi uimahalliin, jumppasalille ja muihin harrastuksiin.  Siinä on toiveita uudelle vuodelle.  Lupauksia en anna.  

Pori antoi kansalaisilleen valon rakennuksiin.  Pori ei järjestä uuden vuoden ilotulituksia, mitkä ovatkin mielestäni rahan tuhlausta.  

Kissani on hyvä kaveri

Kissani on hyvä kaveri seurustelemisessa, laiskottelemisessa ja syöntitoverina.  Se pitää yksin olemisestakin, nukkuu pitkin päivää paljon.  Ulkoilua se ei harrasta, kuin kesällä.  Se makoilee vieressäni tai sylissäni, kun katsotaan televisiota.  Heti, kun minulle tulee asiaa keittiöön, kissa rientää mukaan.  Kissani on ovela kerjäämään makupaloja ja tietää missä kaapissa niitä säilytetään.

Olen kuvannut kissaani paljon.  Kun kissa tuli meille niin luulin saavani hienoja leikki- ja liikuntakuvia, tilannekuvia, mutta suurimmassa osassa kuvia kissa makaa rötköttää paikallaan tai istuu katselemassa minua ja minun tekemisiäni. 

 Kun se silloin tällöin riehaantuu, en ehdi puhelinta tai kameraa ottaa käsiini kun se jo on makuulla tai piilossa.  

En tiedä ovatko kissat yleensä viisaita vai oppivatko ne vain tietyt tavat.  Vilperi tunnistaa meidän askeleemme jo kaukaa pihapolulta ja on heti vastassa.  Sillä on erehtymätön kellon taju heräämisen suhteen.  Onneksi se antaa meidän nukkua hyvin yömme.  Sisäsiisti se tietysti on.

Se syö vain kastikkeellisia ruokia ja kuivaraksuja.  Joskus sille kelpaa raaka järvikala ja broileri.  

Sisäihmiselle ja vähän laiskallekin paras kaveri on sisäkissa.  Sitä ei tarvitse lähteä ulkoiluttamaan,  kuten koiraa.  Kissa on minulle se eikä hän, se ei tiedä sitä ja kohtelee minua kuten ystävää vaikka sanoisin sitä miksi.

Kesä on muisto vain

 Näissä pakkasissa on mukava muistella viime kesää.  Kaikki hankaluudet on unohdettu ja mennään kohti seuraavaa kautta.  Halusin taas vähän leikkiä kuvilla ja tein niistä diakuvasarjan.  Laatu on tietysti itsetehdyssä se mitä on, mutta ajatus on tärkein.

Pakkaspäivän sauvalenkki tuntui ihan tavalliselta, varusteet vain täytyi olla sään mukaiset.  Pakkanen minut varmaan pisti muistelemaan kesää.  

Kun lunta ei ole, tuntui ihan hiihtämiseen valmistutumiselta tämä sauvojen kanssa kävely.  Ihailin lähikallioita ja auringonpaistetta, mikä ei tosiaankaan lämmitä.  

Kalliot vain loistivat auringon paisteessa.  Ihmiset vähän kaihtavat liikkumista pakkasessa.  Suomalaisen ei pitäisi pelätä kylmää.  Ovatkohan jotkut ihmiset jo liian tottuneita  lämpenevään ilmastoon.

Minä rakastan pakkasta ja lunta.  Sen jälkeen on hieno mennä kuumaan suihkuun ja rentoutua.

Pari kuvaa on viime kävelylenkiltä.  Silloin ei aurinko ollut vielä kunnolla noussut.

Ruosniemen kalliot

Puutarhablogit listoilla

Silloin tällöin mietin ja seuraankin minkä laatuiset puutarhablogit ovat listoilla ensimmäisinä.  Ei niistä oikein osaa sanoa miksi.  Ihan asiallisia ja kauniita, asiantuntevia ja mielenkiintoisia ne ovat kaikki parinkymmenen joukossa.  Ovatko he jakaneet niitä niin moneen paikkaan, että aina joku klikkaa vai ovatko he itse aktiivisia blogin lukijoita.  Minulle ei ole selvinnyt juju kokonaisuudessaan.  

 https://www.blogit.fi/top/puutarhablogit

Ainakin he päivittävät blogejaan aika usein, jotkut ihan päivittäin tai parin päivän välein.  Kuvia on paljon, tekstejä ei niinkään paljon.  Kenties tämän hetkisessä nopeassa elämässä ei ehdi lukemaan tekstiä vaan melkein kaikki olisi nähtävä kuvasta. 

 

Lifestyle - ja sisustusblogit ovat ylivoimaisesti haetuimmat aihepiirit.  Ne ovat minulle jotenkin vieraampia aiheita, vaikka kodinlaitosta joskus kirjoitankin.  Se ei varmaan ole sama juttu.

Aiheet pitäisi olla mielenkiintoisia ja erilaisia kuin muiden.  Jos pystyy kuvaamaan upeita kuvia erilaisesta näkökulmasta niin se kiinnostaa katselijoita.  Julkkikset tai niiksi pyrkivät ovat toisten mielestä mielenkiintoisia.  Ihminen on utelias luonnoltaan ja haluaa aina uutta lukemista ja katseltavaa.  Ei se niin varmaan kiinnosta jos joka viikko kirjoittaa samoista tapahtumista.  En itsekään viitsi lukea.

https://www.youtube.com/watch?v=a5I5Lrlg0Sk

Vitriini sai uuden elämän

 Haimme sen Kontista. Hinta oli vitriinihyllyköstä 20 €, joten hinta sopi mainiosti.  Kontissakin ovat hinnat nousseet, mutta huonekalut eivät niin hyvin kierrä ja ne myydään pois halvemmalla tilaa viemästä.    Hyllykkö vain oli liian korkea.  Siitä sahattiin tyhjä osa pois ja vitriiniosa istui mainiosti alaosan päälle.  Vitriini oli valaistukin.  Mitään arvokasta ei ole sinne asettaa esille, mutta ne näyttävät valaistuna hienommilta.

Nykyisin huonekalumyymälät satsaavat sänkyihin ja sohviin, ainakin mainosten mukaan.  Netistä on katsottava mallit ja tilattava jos haluaa ostaa.  Lisäksi ne ovat kalliita.  Tällä hetkellä on myös enemmän haaleata ja vaaleata huonekaluja kaupan.  Me taas olemme mieltyneet tummempaan väriin.  Vähän vanhempaan tyyliin.  Ei nyt ihan antiikkia, liian kallista meille.

Välillä tekee mieli vaihtaa huonekaluja, mutta siihen ei olisi oikein varaa.  Silloin on käytävä läpi tori ja muut nettikaupat.  Toisen vanha on toisen uusi.  Kierrätystä parhaimmillaan.