Kuvia matkalta

Puutarhaihminen katselee aina matkoillaankin kasveja ja kukkia, niin minäkin.  Teneriffalla katse löysi heti valtavat banaaniviljelmät.  Niitä oli peiteltyinä ja avoimina tienvarret täynnä.  Ostinkin niitä pariin otteeseen.  Eivät ne minun suuhuni mitenkään erilaisilta maistuneet.  Pienenpiä ne olivat kuin tänne rahdatut.

Kukinta-aika siellä oli vähän mennyt.  Keväällä sielläkin luonnonkasvit kukkivat.  Lämpimässä kukkivia kasveja näkyi puistoissa ja katujen varsilla.  Kesäiset lämpötilat olivat ihan Suomen hellepäivien asteissa.  

Maisemat olivat kuumaisemia, muualla kuin kaupungeissa.  Ihmettelin kyllä miksi tuhka- ja laavakentät eivät sen enempää olleet ottaneet siemeniä vastaan.  Maaperä ei ollut kovin hedelmällistä.  Korkeammalle noustessa kasvit alkoivat muistuttaa pohjoismaista.  Havupuuvyöhyke tuli vastaan kilometrin korkeudessa.  Ainoastaan puita kasvoi, ei mitään puiden alla.  Se oli jhotenkin aavemaisen näköistä.

 Monenlaista maisemaa näkyi kulkiessamme.  Ihania merenrantoja, kukkivia kasveja ja karua maisemaa.  Pelagoniatkin kasvoivat tien varressa pensaana.  

Kaktukset talojen vieressä olivat isoja.  Mikäs on kasvattaessa, kun lämpötilat ei paljon vaihtele.  Välillä liian kuivat ajat koittelvat kasveja.  Moneen paikkaan oli laitettu kasteluletkuja ympäri kasveja.  Vettäkin siellä satoi matkamme aikana.  Lempeä kesäsade ei meitä häirinnyt. 

Lisäkypsytystä paprikoille sisällä

Kasvihuoneeni ei jaksa kypsyttää satoani kypsäksi.  Joko se on liian varjoisassa paikassa tai joku muu mättää. Pitäisi tietysti istuttaa aikaisemmin. Kaikki tomaatit jouduin kypsyttämään huoneen lämmössä.  Kypsyivät ne sislläkin, mutta harmittaa, kun toiset saavat noukkia hedelmiä suoraan ulkoa.

Paprikan kanssa kävi samoin.  En ollut tietoinen kypsyvätkö ne irrallaan kasvista, joten toin koko kasvin sisään.  Se on kasvanut puolitoistametriseksi ja siitä tuli vähäksi aikaa hieno viherkasvi keittiöön.  Nyt vasta ovat ensimmäiset hedelmät alkaneet punertaa.  Josko jouluksi saisi paprikaa ruokapöytään.

 Pakkasta on ollut jo kuukauden verran öisin, joten paprikani olisivat jo tuhoutuneet kylmässä kasvihuoneessani.

Hyvä näinkin jos saan maistaa omin käsin istutettua satoa.

Olen kyllä joskus aiemmin istuttanut itse siemenistä paprikoita ja kasvattanut ne sisällä.  Miksei siis näinkin päin.

Puutarhassa on myöhäänkin jotain marjoja linnuille.  Olen ihmetellyt miksi punaiset omenamarjapensaan marjat eivät kelpaa linnuille.  Ovatko ne myrkyllisiä?

Väriterapiaa luonnosta

En kaipaa revontulia, kun ruskan värit valtaavat luonnon ja pihan.  Kävely- ja pyöräretkillä saa ilmaista väriterapiaa.  Puut ja pensaat liekehtivät kirkkaissa väreissä.  Välillä täytyy oikein pysähtyä katsomaan ja ihailemaan väriloistetta.  Ohikulkevista ihmisistä vaikutan varmaan ihan pöljältä.  Onneksi otan toisinaan kameran mukaan rekvisiitaksi. 

 

Aina eivät ruskan värit pääse näyttäytymään.  Wikipediasta piti taas opetella ruskan syntyminen.

 

"Valon väheneminen ja lämpötilan aleneminen aiheuttavat yhteyttämisen loppumisen, jolloin lehtivihreä alkaa hajota ja lehden sisältämät muut väriaineet, kuten oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit, pääsevät näkyviin.
Lehtivihreän muodostaneet molekyylit siirtyvät hajottuaan kasvin monivuotisiin elimiin, puilla runkoon, sillä niiden valmistamiseen kuluu puulta paljon energiaa ja mineraaleja. Tämä mahdollistaa niiden käyttämisen uudestaan. Kuitenkin esimerkiksi tervaleppä pudottaa lehtensä vihreinä, koska sillä ei ole tarvetta säästää mineraaleja juuriston ravinnonottoa helpottavien bakteerien vuoksi. Samalla kun puut ottavat lehtivihreänsä lehdistä runkoon, ne myös ”puhdistautuvat” työntämällä kesän aikana kasvin sisään kerääntyneet mahdolliset epäpuhtaudet lehtiin."

Automatkalla voi löytää yllätyksiä

Välillä automatkoilla tutustuu paikkoihin joissa ei ole ennen käynyt.  Tänä kesänä tutustuimme Kasvihuoneilmiö nimiseen ostospaikkaan.  Se oli aika  erikoinen tuttavuus.  Kasvihuoneessa oli kahvila ja myymälä.  Viereinen varastorakennus oli myös käytössä.  Myynnissä oli kaiken näköistä puutarhaan liittyvää tavaraa.  Osa oli ihan mukavan näköistä.  Mitään todella halpaa ei siellä ollut.  Suuria puutarhapatsaita pihassa. 

 

Paljon sisustukseen liittyvää löytyi varastorakennuksessa.  Sieltä löytyi myös vanhaakin tavaraa.  Ihan  mukava siellä oli kierrellä, vaikka en ostanutkaan kuin kirjan mukaani.

http://www.kasvihuoneilmio.fi/

 

 

 Sisustus oli värikästä ja kasvit olivat ympärillä.  Kauppa oli vähän sivussa isommasta tiestä, kun Turun ja Helsingin välinen tie on uusittu.  Helppo sinne oli osata.

Tuli poikettua tilamyymälässäkin ensimmäisen kerran.  Matkaan tarttui pari viinipulloa.  Ei nyt ihan punaviinin makuista, mutta muuten ihan juotavaa seurustelujuomaa.  Kannattaa aina poiketa tieltä kun näkee jonkun houkuttelevan kyltin.  Tämä taas oli Tampereen lähellä.

 

Puuhakas ja värikäs syksy

Syksyn lehdet lennähtelevät ilmassa.  Aika ei ole silti mitenkään masentava.  Säät muuttuvat, värit muuttuvat ja mieli muuttuu.  Olenko syksyllä jotenkin puuhakkaampi, olen kyllä.  Syksy ei minua masenna.

 

Aurinkoisena päivänä värit hohtavat ja tuuli huojuttaa puita.  Vanhat lehdet pois, uudet tilalle keväällä.  Ei sitä ihminenkään jaksa raataa koko vuotta putkeen.  On pakko levähtää välillä.

 

Luonto lepää, minä en.  Istutan, käännän maata, korjaan satoa, keitän hilloa, pakastan marjoja, leivon ja teen montaa muuta tehtävää.  Kaappien läpikäyminen ja turhan tavaran poistaminen on jatkuva homma.  Viikon kirppispöydän pitäminen toi jonkun euron kukkaroon ja kaappien tavarat siirtyivät jonkun muun kaappiin.

 

Marjasato metsissä on ollut ihan hyvä.  Marjoja jää metsiin poimijoiden jälkeen ainakin 75% jos ei enemmän. Kaikille riittää.   Harmittelen välillä pakastimeni pienuutta, mutta tosiasia on etten ehtisi sitä määrää vuodessa syödä minkä verran jaksaisi noukkia.   Marjat eivät säily hyvänä pakastimessa ikuisesti.  Vitamiinit ainakin kaikkoavat.

 

 

Puistossa Kirjurinluodossa

Vierailu Kirjurinluodossa Vihertietokeskuksen käytävillä ilahduttaa aina.  Hyvin hoidetut istutukset saavat vähän kateelliseksi.  Tietoa kasvien nimistä ja vähän kasvupaikastakin saa ihan katselemalla.  Loppukesästäkin kukki vielä moni kukka.  Aurinkoinen päivä sai ne loistamaan.

 Ihastelin näitä punaisia kukkasia ja tietysti nimi ei erotu, jotta voisin istuttaa niitä omaan pihaani.

Puisto on aika laaja, vaikka kukkaistutukset ovat tiiviinä omassa osassaan.  Puita ja pensaita on paljon.  Vihertietokeskuksen opaskeskuksessa en nyt tällä kertaa käynyt. 

 

 

Puistossa voi istuskella, retkeillä  ja ihailla kukkia.

Syksy on myös istutusten aikaa

Viime talven tuhoamien mansikantaimien tilalle uusia taimia, perennoja ja kesän ruukussa kasvaneen magnolian olen jo ehtinyt istuttaa.  Kasvit juurtuvat vielä hyvin ennen pakkasia.  Ei tietysti voi olla varma kestävätkö kasvit talven ja lähtevätkö kasvuun keväällä.  Puutarhassa mikään ei ole takuuvarmaa.  Siinä se mielenkiintoisuus ja jännitys piileekin puutarhan hoidossa.

 

 

 

Aina voi jotain mennä pieleen.  Toisaalta taas kasvun ihmeet ilahduttavat ja saavat jatkamaan.

 

Alkukesän kukkaloiston jälkeen on syyskukilla aikaa kukoistaa.  Yritän istuttaa perennoja, pensaita ja puita sillä periaatteella, että kukintaa olisi keväästä syksyyn.  Puista en tiedä syksyn kukkijoita, mutta pensaissa on paljonkin syksyllä kukintansa aloittavia.  Pihlajan punaiset marjat ovat kuin kukkasia.  Hanhikit, pallohortensia ja syyshortensia ainakin ovat syksyn väriläiskiä.

 

Ilolla olen seurannut neitoperhosten lentelyä ja oreganonkukista ravintoa ottamassa.  Kukkien ei tarvitse olla suuria, että ne hyönteisille kelpaisivat.

 

 

Näiden kolmen perennan odotan kasvavan keväällä ikkunani alla.