Ajan kuluttamista kotona

Poikkeustilan vuoksi on ollut melkein pakko olla enemmän kotona. Töissä ja kaupassa ja vähän ulkoilua, siinä kaikki. Ei se silti paljon eroa minun tavallisista päivistä, kirppareilla ja muuten kaupoissa haahuilu on nyt saanut jäädä.

Leivonta

Tänään leivoin pullaa. Kokeilin leipoa pullaa ilman maitoa ja kananmunia.

5 dl vettä kädenlämpöiseksi

hiivapala

2 dl sokeria

1 tl suolaa

jauhoja

kardemummaa

200 g voita

Voinkin voi vaihtaa kasvirasvaksi jos haluaa. Ihan hyvin ne onnistuivat. Kananmunaa käytin voitelemiseen, mutta siihenkin voi käyttää jotain muuta. Muistan äitini joskus käyttäneen kahvia voitelemiseen.

Tämä on vähän kuin pula-ajan pullaa, nuukan ihmisen vehnänen tai köyhän korvapuustit. Ei kaikkia aineksia tarvitse käyttää, kun tulee ihan syötäviä tuotteita.

Kaupassa ei viitsi usein käydä, niin voi käyttää luovuutta ja valmistaa niistä aineksista mitä sattuu kotona olemaan.

Käsityö

Olen hidas tekemään käsitöitä. Nyt kun aikaa on niin sain viimein valmiiksi pipon. Se vaati minulta kirjanpitoa kerroksien suhteen, etten tehnyt kovin paljon virheitä. Mukavaa ajanvietettä käsityötkin ovat.

Ajan tappamista

Television katselu, ristikoiden täyttö ja lukeminen, niissäkin kuluu aikaa. Pian pääsee puuhastelemaan pihaan ja puutarhaan. Eiköhän tämä kevät ole pian voiton puolella. Koronasta huolimatta kesä tulee ja tauti jää kyttäämään johonkin piiloon, mistä se jälleen pompahtaa esiin seuraavalla flunssakaudella. Kukaties silloin siihen on jo keksitty jotain lääkkeitä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista