Puutarhaunelmia

Harrastelijan on pakko lähteä etenemään unelmien kautta puutarha-asioissa. asiantuntemusta ei ole, joten on mentävä musta tuntuu suunnitelman kautta. Sen suuntaisia ajatuksia tuli näitä verhoja silittäessä. On edes jotain tavoitteita. Suunnitelmia väännän edes takaisin ja välillä ylösalaisin.

Kirjoja ja siemenluetteloita on kahlattu monta kuukautta. Olen katsonut ja ihastunut ruotsinkieliseen puutarhaohjelmaan: Puutarhakausi, siinä neljä monitaitoista puutarhuria tekee hienoja uudistuksia puutarhaan. He myös epäonnistuvat silloin tällöin ja näyttävät sen myös.

Uusia ideoita minäkin haen. Toiset ovat niitä jo kokeilleet ja laittaneet ylös kirjoihinsa.

Toisinaan ne ovat muista maista, eivätkä kaikki sovi tänne pohjoiseen. Monista kasveista on kehitetty kestävimpiä lajeja.

Olen haaskannut näinä vuosikymmeninä paljon rahaa kasveihin, joita en ole osannut hoitaa tai ne kasvavat vain Etelä-Suomessa suojatuissa olosuhteissa.

Mökillämme, jossa kesällä halla panee ja rusakot, kauriit ja hirvet syövät suuhunsa talvella melkein kaiken.

Nyt on ollut vielä näillä seuduilla yöpakkasia, joten ei ole edes ruoho kasvanut. Olen käynyt silti puutarhamyymälässä ostoksilla. Siemenperunat (Annabella) ja sipulit on ostettu. Pian perunat voi laittaa lämpimään itämään.

Kevätruiskutusta on tehty nyt näin pienellä pullolla. Kyllä silläkin homma onnistuu, kun ei ole paljon suihkutettavaa.

Sitä ei aina oikein ymmärrä mistä kaikki kirvat ja muut mönkiäiset havaitsevat kasvun ja syömiset. Ehkä niilläkin on puutarhaunelmia.

Nämä eivät ole puolukan lehtiä. Luin jostain,että puksipuun oksia voi juurruttaa ja istuttaa multaan. Sitä tässä nyt koitetaan. Ei ole suuri vahinko jos ne eivät lähde kasvamaan. Tämä on juuri sellainen kasvi, joka pitäisi nostaa aina syksyllä suojaan. Minulla on puksipuu, joka on ollut maassa n.5 vuotta. Se ei ole paljon kasvanut, mutta ei ole kuollutkaan. Se häälyy rajalla.

Toiveiden ollessa vaatimattomia, elämä voi joskus

yllättää.

Toiveet ja unelmat ovat harhaa, niin suloisia.

Älä odota mitään niin et pety.

Pessimistille toteutunut toive voi olla järkytys.

Mietteitä kirjastani: Ajan kulkua ei huomaa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Raparperin jako

Raparperini voi tänä vuonna huonommin, kuin muina vuosina. En varmasti tiedä mikä on syynä. Kevät ja alkukesä olivat kyllä kuivia ja liian lämmintähän takapihallani on. Kaivoin raparperin ylös ja isonsin kuoppaa. Lisää vahvaa multaa sain kasvihuoneesta, mistä poistin pensastomaatin. Se oli tehnyt tomaatteja minkä oli jaksanut. Siitä sain lannoitettua multaa. Raparperissä oli kyllä paksut juuret, joten sekään ei voinut olla syynä huonoon satoon. Raparperi lähtee kasvuun pienestäkin juuren palasta. Laitoin vielä ojan puolelle kiviä, ettei kaikki vesi ei valu pois. Paikka on kovin aurinkoinen, raparperi pitää puolivarjosta, muuta mahdollisuutta ei ollut. Tässä on alkutilanne. Olen siitä paksumpia käyttänyt, ei se ihan näin tyhjä ollut koko kesää. Ehkä puolet paksumpia olivat käytetyt raparperit. Lapio ja haravat käyttöön niin hyvä tulee. Ensi kesänä sitten nähdään mitä tuli tehtyä. Takapihan kunnostushomma jää välillä vähiin, kun mökkipiha vaatii enemmän kesällä. Kaikke

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista