Takapihan kukat

 Nyt alkaa olla se aika, kun ei enää halua ostaa yhtään kasvia lisää.  Se on nyt päätetty.  Vielä viimeiset ostin pari päivää sitten.  Rahan määrää en edes halua ajatella, koska harrastuksista pitää maksaa.  Kenties se sitten palkitaan, kun kukat kukkivat täysillä ja sato on suuri, niitä antavilla kasveilla.  Viimeinen kukka, jonka istutin oli Enkelipelargonia.  Talvi teki tuhojaan yhdessä penkissä ja oli ostettava uusia.

Toinen kasvi oli Euroopan pähkinäpensas.  Minulla on mökillä jo yksi isoksi kasvanut ja se kaipaa kaveria.  Lähiseuduilla ei ole pähkinäpensaita.  Jospa vielä näkisin niiden tekevän satoa.  Vuosia siihen menee.  

Nyt alkaa takapiha olla valmis tältä kesältä.  Aikaisemmat kukkijat ovat jo lopettaneet.  Seuraavat kukkivat.  Pienempi Japanin akileija ja tavallinen akileija vierekkäin.  Pylväsomenapuu on tehnyt lehtiä ja joukossa on omenanalku.  Näiden kukinnan jälkeen aloittavat kärhöt kukintansa obeliskissa.

Taloyhtiön talkoot

 Kaikki tietävät miten vaikeaa on saada osanottajia niihin.  Vaikka niistä tiedotetaan paljon aikaisemmin, niin monella on menoa juuri sinä päivänä.  Ymmärrän sen jos on kipeä tai vanha ja kipeä, eikä   pysty tekemään mitään.  Varsinkin jos ja kun on kysymys puun kaadoista ja niiden oksien kantamisesta  tai vetämisestä lavalle.

Rivitalon pihasta kaadettiin kaksi isoa ja muutama pienempi.  Tuijat ovat pienenä kauniita ja mahtuvat hyvinkin pieneen pihaan.  Jotkut lajit kasvat aika korkeiksi ja tekevät monta vartta.  Tätä puuta ei kaadettu.  Toinen joka kaadettiin, sillä oli 10 runkoa ja oli ainakin 7 m korkea.  Tuuheakin se oli.

Kuusi oli toinen isommista puista, se oli kaunis,  mutta sen sanottiin tekevän pihan pimeäksi.  Joten ei muuta, kuin tuumasta toimeen.

Raskasta se oli, mutta saatiin tehtyä.  Osa jäi seuraavaksi päiväksi, kun ei oltu varauduttu niin suureen oksamäärään.  Talkootyö on itsessään ihan mukava ja halpakin työtapa.  Sille, joka porukan kokoaa ja järjestelee tauko syötävät, ei ole niin mukavaa.  Soittelua ja viestittämistä tarvitaan.  Jokaisen taloyhtiön kannattaisi perustaa whatsup -ryhmä.   Kukaan ei voi sanoa .ettei ole tiennyt.

Kesän kuvia

 Aina ei jaksa kirjoittaa mitään.  Laitan vähän tämän alkukesän kuvia.  Voikukkapelto on kaunis.  En tiedä  onko siinä mitään syömistä lehmille.

Mökki kuvattuna välillä eri suunnasta. Syreenikin kukkii.  Ne eivät ole kukkiineet lainkaan moneen vuoteen.  Mitähän se tietää?

Lokeilla on oma kalliosaarensa.  Ne eivät pidä pesimisestä ihan lähekkäin vaikka lentelevätkin parvena.

Humala on alkanut peittää vanhaa polkupyörää.  Saa nähdä kuinka korkealle kapuaa puuta ylös.

Kielot ovat ottaneet ison tilan mersässä.  Kukat eivät paljon näy, kun lehdet suojaavat niitä.  Kielon vieressä ei pysty kasvamaan mikään muu.  Ne leviävät vahvasti juuriensa avulla.

Järvellä on hiljaista.

Raparperi ja retiisi

 Molemmat ovat raakoina kirpeitä ja retiisi jopa kitkerä.  En ole oikeastaan pitänyt retiiseistä edes silloin, kun ne ovat ihan pieniä.

Molemmat ovat hyviä kypsennettynä.  Retiisistä lähtee kitkeryyskin.  Otin kaupan poistokassin ja siellä oli retiisejä.  Osan jouduin heittämään pois.  Mietin mitä niistä tekisin.  Kuoria niistä ei tarvise poistaa, pesee vaan hyvin.  Paistoin niitä puolitettuna voissa ja toisena päivänä heitin niitä muutaman  vihannes-siskonmakkarakeiton joukkoon.  Siinäkin ne toimivat hyvin.  Seuraavaksi laitan niitä paistinperunoiden seuraksi.

Raparperista tein ensimmäiseksi mansikoiden kanssa kiisseliä.  Hyvä aisapari.  Mansikoiden makeus ja raparperin kirpeys tukevat toisiaan.  Mansikat jouduin ostamaan.  Vielä ei löydy omalta maalta.

Raparperista saa piirakkaa ja hilloa.  Raparperi on parasta alkukesästä.  Jossain lukemassani jutussa sanottiin,  että viimeiset raparperit pitäisi jättää riipimättä.  Ne pitäisi jättää antamaan voimaa seuraavaksi kaudeksi.

Kukatkin alkavat herätä.

Kesä alkakoon

 Viime hetkellä kylmä tuuli hellitti ja sain vähän toivoa omenien suhteen.  Heti, kun tuuli lakkasi puhaltamasta ja lämpö nousi lähelle +20, alkoi mojova pörinä omenapuussa.  Ihan kuin ne olisivat odottaneet jossain kulman takana.  Nyt alkaa vihdoin kaikki istutettavat kukat  ja muut kasvit saaneet paikan, jossa kasvaa.  Viimeisenä istutin pelargoniat ja laventelit  ruukkuun.

Luulisin näiden olevan kukkia, jotka viihtyvät auringon paahteessa.  Kyllä nekin kastelua kaipaavat, mutta ovat kestäviä. 

Hyviä uintikelejä nyt luvataan.  Toivottavasti ei heilahda liikaa toiseen suuntaan.  Hirvittävä helle, eikä yhtään sadetta.  Monena vuonna se on käynyt näin.

Vihreyttä on kaupungissakin.  Puuvillan kattopysäköinnistä kävin nappaamassa kuvan kaupunkiin päin.  Porin kirkko näkyy.

Kaupungin helle on mielestäni huonompi kestää, kuin avarissa maaseudun maisemissa.  Kaupungin tapahtumissa on paljon ihmisiä, jotka hikoilevat vieressä.  Siinä on kuin lämpöpatterin vieressä.

Takapihan puutarha

 Omenapuu kukkii nyt kauniisti.  Pelkona on nyt luvattu tuuli, joka vielä kääntyy tulevaksi pohjoisen puolelta.  Viime vuonna ei tullut yhtään omenaa, vaikka se kukki silloinkin samalla tavalla.  Pölyttäjät eivät pysty lentämään kovassa tuulessa.  Aurinkoista on, mutta tuuli tempoo oksia.  Se on tällaisen avoimen paikan kirous.  Ei mitään suojaa.

Viikon oltiin mökillä ja voikukat olivat vallanneet nurmikon.  Ruohonleikkurilla ei tehnyt mitään.  Onneksi otettiin raivaussaha mukaan.  Kun sillä hyristeli puoli tuntia, niin voikukista tuli muisto vain, ainakin seuraavaan kertaan.

Yhtä uutta hommaa kokeilin.  Keräsin mökin kuusista kerkkiä ja kokeilin keittää siirappia.  Se olikin kovempi työ mitä olin ajatellut.  Ensinnäkin kerkät olivat niin pieniä etten saanut kerättyä niitä niin paljon, kuin aioin.  Niitä liotettiin yö ja liotusvedessä keitettiin pari tuntia, jonka jälkeen ne siilattiin pois.  Nestettä keitettiin sokerin kanssa pari tuntia.  Sain pienen purkillisen aikaiseksi.  Tein sitä Marttojen reseptillä.

Ei se pahaa ollut, siirappi oli sokerista ja häivähdys jotain kirpeää pihkan makua.  Vielä ehtisi viikon ajan kerätä, ennen kuin tulevat liian isoiksi.  Silloin ne muuttuvat  liian voimakkaan makuisiksi.

Mökin kasvimaa

 Kasvimaa on kasvukunnossa.  Istutettuna on uusi mansikkamaa, persilja, tilliä, timjamia,basilikaa, salaattia ja silpoydinherneitä.  Kukkia siemeninä ja taimina.  Sadetta odotellaan.  On hienoa, että saadaan sadetta, sitä tarvitaan.

Nyt oli aikaa keskittyä vähän raivaamaan.  Isossa pihassa joku paikka jää aina hunningolle.  Paikka johon heitellään sivuun jotain, jossa heinä kasvaa villinä.  Siihen vaadittiin oksasaksia ja haravaa ja kova työinto.  Peräkärry tuli täyteen heiniä ruusunvarsi ja risuja.  Nyt näkyy aukosta syreeni kellarin toisella puolella.  Tyhjään kohtaan heitettiin valkoapilan simeniä jos se auttaisi vähäksi aikaa.

Jos on puutarhasta iloa niin vaanii täällä vaarakin.  Kyykäärmeet ovat heränneet.  Niitä ei aina huomaa jos ei ole tarkkana.  astuin pellon puolelle ja kävelin kahden kyyn välistä ennen kuin huomasin.  Ne eivät onneksi olleet vielä kovin vireitä, pienestä sähinästä huolimatta.  Ehdin ottaa puhelimen ja kuvata.  Taas tuli muistutus, ettei pellolle ilman saappaita.