Mökin kesäkausi lähenee loppuaan. Uuniin laitettiin ensimmäistä kertaa tuli. Hellaa ollaan jo lämmitetty. Ihmeen hyvin lähti uuni vetämään, ei tuprauttanut kuin kerran savut tupaan päin. Oven aukaisulla siitä selvittiin. Vanhat uunit ja hellat ovat välillä hankalia. Tämäkin on tehty n. 65 vuotta sitten. Haravointitalkoot on suoritettu. Vene on haettu järvestä. Siinä ne tärkeimmät. Suppilovahveroita kävin keräämässä pakkasen täytteeksi. Hyvin niitä vielä oli. Edellisenä päivänä tuntui vähän oudolta, kun kävin etukäteen metsässä kävelemässä ja polulla näin kalvetun kauriinkoiven. Vilkuilin ympärilleni hetken aikaa. Eläin, joka sitä oli kalvanut oli varmaan jo pitkällä. Pihapiirissä oli vielä outo jätöskasa. Se on voinut olla susi tai ilves, en tunne eläinten tapoja ja jätöksiä. Maalla ja aika syrjässä tämä mökki on. Täällä voi kuljeskella mitä eläimiä vaan. Luonnossa voi kohdata kai...
Katselen tätä kirjoitusta aina käydessäni jumppaamassa muiden innostuneiden kanssa. Se kertoo mielestäni kaikesta harrastamisesta. Jumpasta jutusteluun ja puutarhasta palapeleilyyn. Sitä kutsutaan myös elämästä nauttimiseksi. Koskaan ei voi sanoa toisen harrastamista oudoksi tai mitättömäksi. Minun harrastamiseni vaihtelee ja muuttuu vuosien varrella. Kaikenlaista pitää kokeilla jos löytyisikin uusi hieno harrastus, jota en ole vielä kokeillut. Aina näin syksyllä minua kiehtoo katsella uusia mahdollisuuksia. Usein mielenkiinto lopahtaa tunnin sisällä, koska tunnen aika lailla itseni ja mihin voin ryhtyä. Harrastukset jotka ovat lopahtaneet heti alkuunsa: tilkkutyöt, vapaaehtoistyöt, jotkut liittymiset ryhmiin. Kaikki nämä ovat kariutuneet siihen, että niihin pitää sitoutua pidemmäksi aikaa. Olen harrastaja, joka haluan valita milloin sitä, milloin tuota. Harrastukset, jotka voi jättää joksikin aikaa ja ottaa ne uudestaan...