Nyhtöpossua

 Vaikka pidänkin kasvisruuista niin joskus on pistettävä överiksi ja valmistettava Nyhtöpossua.  Innostuin kokeilemaan, kun lainasin kirjastosta liharuokakirjan.  Se on halpaa ja hyvää ruokaa.  Kaupoissa on usein possupäiviä ja tarjotaan sianlihaa halvemmalla.    Tätä tehtiin lavasta.  Sitä sai alle 4€.   Koitin valita vähäluisemman.  Ei sitä ole pakko poistaa, mutta poistin kuitenkin.  Myös nahkan otin pois ja vähän rasvaakin.

Kirjassa oli monta muutakin reseptiä.  Jos on halua kokeilla niin siitä vaan, mutta korvat, haima, perna ja aivot kuulostavat niin eksoottiselta etten halua niitä edes kokeilla.

Kirjasta löytyi myös hyvän oloinen kuivamauste sekoitus.  Sellaisen tein.

Seos olisi pitänyt hieroa kaikki kilon palaseen.  Niin kuin aina ostin enemmän.  Yli kaksi kiloa. En muistanut kirjoittaa ostoslappua ja ostin vahingossa chilijauhetta.  laitoin sitä vain 1 tl.  Sekoitus hierottiin lihan pintaa edellisenä päivänä ja laitettiin jääkaappiin.  

Seuraavana päivänä folio vuoan päälle ja ei muuta kuin uuniin.  5-6 tuntia 110 asteessa.

Nyhdetään kahdella haarukalla pieneksi.  Lisäsin muutamaan lusikallisen paiston aikana tullutta lientä.  Nyhtöä tuli niin paljon, että sitä riittää moneksi päiväksi.  Ensin sitä syötiin patongin välissä, huomenna perunan ja kastikkeen kanssa, seuraavana päivänä paistinperunoiden kera.  Jos vielä jää niin ehkä kokeilen miten se kestää pakastamista.

Syksyn kuvat

 Tämä vuoden syksystä ei tule kovin värikästä.  Sadetta on luvassa ja lehdet vain ruskistuvat ja putoavat maahan.  Kenties myöhemmin syksyllä jotain niissä puissa ja pensaissa jotka pudotavat lehtensä myöhemmin.  Kissakin pääsi katselemaan lehtien putoamista.

Puolukat ovat punaisia, sitä ei mikään syksy muuta.  Kun sade vain pitää taukoa muutaman tunnin niin puollukoita pitää lähteä noukkmaan.

Pellot ovat hienon näköisiä viljan korjuun jälkeen.  Siellä on mukava tepastella ja katsella.  Sinne ei pääse kesällä.  

Kasvien ulkonäkö muuttuu syksyn tullen.  Horsmakin muuttuu hahtuviksi.  Kauniita tai ei, siihen pitää tottua.  

Pihlaja on kaunis marjoineen.  Siitä pitää iloita joku niitä keitteleekin mehuksi tai marmelaadiksi.  Minä en siihen ryhdy.

Omenoita on

 Olen monta vuotta suunnitellut omenoiden mehustamista.  Viime vuonna omenoita ei tullut lainkaan, joten nyt on tehtävä tämä juttu.  Mehustamaan ei niin vain mennäkään.  Aika on tilattava hyvissä ajoin. Minä tilasin jo melkein kaksi viikkoa sitten, vaikka ei ollut montaa omenaa vielä kerätty.  Nyt olen kerännyt niitä sen mitä olen saanut.  30 kg on minimi, mitä otetaan.  Siitäkin tulee aika paljon mehua.  Otin selvää ja määrä on n. 0,5 - 0,7 l kilosta,  Minulla on kyllä osa niin pieniä, että puoli litraa taitaa olla maksimi.  Kun vain säilyisivät hyvänä vielä muutaman päivän.  Jääkaapissa olen säilyttänyt.

Jääkaappiin ei oikein enää mahdu muuta.  

Uutisissa sanottiin, jos nyt tilaa aikaa niin menee melkein lokakuun puolelle.  On se hyvä, että jotain kasvaa runsaasti.  Marjasato puutarhassa ei ollut kummoinen.  

Nyt on mehustettu, 15.9 vein omenat mehustettavaksi. 32 kg ja 18 l mehua, ihan tarpeeksi.  

En nyt omenapiirakkaakaan ala leipomaan. Säästän kaikki omenat mehuun.  Tein lihapiirakkaa.  En olekaan aiemmin tehnyt itse.  Vähän tuli virheitä, vaikka taikina onnistuikin.  Kaulasin taikinan ensin liian ohueksi, pari piirakkaa meni melkein pilalle.  Aloitin uudestaan ja tein vähän paksumpaa.  Kookosöljyssä paistaminen onnistui hyvin, paitsi minulla oli liian iso pata jaa olisin tarvinnut enemmän öljyä.  Kypsiksi ne silti tulivat ja syötäviäkin tuli.

Toisissa ohjeissa tehdään maitoon, mutta minä tein veteen.  Taikina on helppo tehdä.  Minä käytin hiivaleipäjauhoa.  Netissä näkyy olevan monenlaisia reseptejä.  Olen aina ollut enemmän lihapiirakkaihminen kuin hampurilaisihminen.  Eihän minun nuoruudessani muita syötykään , kuin lihapiirakkaa kahdella nakilla.

Kompostin levitys ja puolukoiden poiminta

 Mökin syystyöt alkoivat kompostin levittämisellä.  Olen lukenut, että niin voi tehdä.sitä on kypsytetty jo yli kaksi vuotta.  Kypsytys on tarpeen, koska laitan siihen myös huussin sisöllön.  Ensin se tietysti on huussissa kesän ja talven.  Keväällä tyhjennän sen kompostiin.  Josta olen siirtänyt jätteen jälkikypsytykseen.  Aiemmin olen antanut olla vielä talven yli, mutta keväällä on niin hankala odottaa sulamista, joten päädyn tähän päätökseen.

Laitoin puolet multaa säkistä ja jätin maan päälle ikään kuin katteeksi.  Keväällä sen sitten näkee kuoleeko pensaat vai lähteekö kasvamaan.  Laitoin kompostin marjapensaiden alle.

Jätemulta oli ihan mullan näköistä.  Minä en pysty sitä mittaamaan onko se hyvää vai ei Ainoastaan näkö kertoo minulle jotain.  Poistin vähän multaa juurilta ja poistin myös istuttaessani laittamia rikkaruohosuojia.  Eihän ne oikein ole luonnollisia. 

 

Kävin myös katselemassa onko puolukat kypsiä.  Aurinkoisella paikalla ovat.  Keräsin vain 3 litraa ensimmäisiin vispipuuroihin.  Tuli siitä mieleen kaurapuurokin.  Halvalla saa hyvää.

Löysin ohjeen hyvän kaurapuuron tekoon, taisi olla älyohje.  Hyvää siitä tuli.

2 dl isoja kaurahiutaleita

8 dl kauramaitoa

1 tl suolaa

Paistetaan tunti 150 asteen lämmössä.  Se säilyy kosteana ja sitä voi lämmittää jos ei heti syö.  Minä söin sitä kolmena aamuna peräkkäin

Huomenna alkaa syyskuu

 

Pilvien armada lipuu yli taivaan.  Ovatko nämä poutapilviä, en tiedä, mutta pilviä tulee seurattua, kun katselee taivaalle.  Sadepilviä nyt tähän aikaan vuodesta tulee enemmän.  Vähäiset sadonkorjuut alkaa olla puutarhasta suoritettu.  Metsästä vielä puolukat käyn keräämässä ja sieniä.  Nyt on ollut Satakunnassa aika kuivaa.  Ainoa maakunta, missä vielä on ollut maastopalovaroitus.  Vielä kukkivat syyskukat.  Nyt vasta alkaa kukkia Noropunatähkä.  Se on varmaan näyttävä kun pääsee täyteen kukkaan.

Syysasteri on levinnyt aika isoksi pensaaksi.  Olisikohan pienennyksen aika.  Kukkikoon nyt tämän syksyn.  Auringonkukkia ovat viljelijät istuttaneet monelle pellolle.  Hain läheiseltä pellolta maljakkoon.  Kuulin, että niistä voi viljelijä saada jotain korvauksia jos ei laita ihan kesannolle peltoa.  Sitä kasvatetaan maanparannuskasvina.

Syyskuu on mielestäni paras aika vuodessa, vaikka vähän satelisikin.  Vesi on toisissa paikoissa vähissä ja toisissa paikoissa liikaa.  Sama se on muissakin asioissa.

Kukkien ja kasvien siirrot

 Kaikkia pensaita ja kukkia voi jakaa tai siirrellä paikasta toiseen.  Kukkamaa tulee välillä niin täyteen, kun röyhkeästi joku kasvi valtaa kaiken alan.  Heikompia on silloin autettava tai laitettava vahvempi tilalle.  Lumipallohortensiaa ei tarvinnut siirtää.  Se kukkii nyt komein kukin.  Se ei tee sitä joka kesä.

Mökillä minun täytyi uusia paikka, joka on vähän varjossa.  Kaivoin sen puhtaaksi ja siirsin siihen Kalliokielon taimia, jotka toivottavasti jaksavat kamppailla.

Kaupungin rivitalopuutarhassa vaihdoin taas raparperin paikkaa, varmaan jo kolmannen kerran.   Tällä kertaa revin Herttavuorenkilpiä pois.  Laitoin kunnon multaa  ja raparperit siihen. Ne ovat nyt puolivarjossa kuuman auringon paisteen sijaan. Kaikkensa sitä tekee kasviensa vuoksi, että saisi ne viihtymään.

Kukat ilahduttavat pörriäisiäkin, ei vai minua.  Ne nauttivat Kääpiöauringonkukkien medestä.

Mökin ruokahuolto

 Mökillä pitempään ollessa kannattaa pitää jonkun verran kuivavarastoa, vaikka ne joutuisi syksyllä laahaamaan kotiin.  Niillä voi täydentää ruokaa tai keksiä jotain syötävää, kun ei viitsi lähteä ajelemaan kauppaan.  Metsästä löytyy marjoja ja sieniä pääraaka - aineeksi.

Tein tänään kantarelleista piirakaa.  Ne poimin ihan pihatien kyljestä metsän puolelta.  Onneksi oli kaapissa vehnäjahoja.  Yksinkertainen pohja.

Voita 150q

jauhoja 3 dl

vettä pari ruokalusikallista

1 tl suolaa

Piirakkaan paistoin sieniä, yhden sipulin, palasen paprikaa ja persiljaa kasvimaalta.  Mukaan laitoin vähän kermaa, kreikkalaista rasvatonta jogurttia ja juustoraastetta.  Paistoin piirakan 200 asteessa puoli tuntia.

 Tein elämäni ensimmäisen kerran  karviaisista hilloa.  Olin varannut hillosokeria, kun aioin keittää vadelmahilloa. Niitä en löytänytkään niin paljon kuin kuvittelin.  Oli siis hyvä tilaisuus kokeilla karviaisia. Ne ovat tulleet syötyä yleensä suoraan pensaista.  

Paljon ei kaappeihin tarvitse tarvikkeita kerätä.  Jauhoja, mausteita, sokeria, säilykkeitä, makaronia, suolaa ja mitä itse yleensä syö.  

Puolukatkin alkavat punoittaa aurinkoisilla paikoilla.  Vielä ei ole niiden aika.  Ne ovat parhaita kokonaan kypsänä.