Puutarhapolun varrelta

  En montaa kertaa vuodessa käy teatterissa, se on kuitenkin kohokohta pimentyvässä syksyssä.  Tällä kertaa oli vuorossa Tootsie.  Siinä oli pääosassa ensimmäistä isoa teatterirooliaan tekevä Joonas Nordman.  Sitä vähän ihmeteltiin miksi hänet siihen valittiin.  Porilaisuus on yksi asia ja on hän tehnyt itseään tunnetuksi koomisissa rooleissa televisiossa.  Lauluäänestä minä en osaa kuutosen numerolla sanoa mitään.  Hyvin hän suoriutui minun mielestäni.  Tässä on hyvä juoni musikaaliksi.  Juonikulku on kuin farssissa, mutta musiikki oli mukana. Kaikki muutkin esiintyjät tekivät hyvät suoritukset.  Oli hyvä, että sitä tehtiin suomalaisella mentaliteetilla.  Kirosanat olivat suomeksi, ei ollut lähdetty amerikkalaistamaan kaikkea. Meillä oli hyvät paikat parvekkeen eturivissä, kaikki oli näkyvillä.  Kuvia sai ottaa vain loppujutuista, mikä olikin hyvä, ketään ei häiriintynyt. Näyttelijöissä oli omaa väkeä ja vierailijoita oli muut...

 Illat alkava pimetä ja kaipaan valoa pimeyteen.  Pienet lamput eivät kovinkaan paljon valaise, eikä se ole niiden varsinainen tehtävä.  Ne levittävät tunnelmaa, varjoja ja hiukan valoa.  Niistä käydään joka vuosi kiistelyä ovatko ne jouluvaloja vai kausivaloja.  Se on aika sama, miksi niitä kutsutaan.  Ne vain ovat niin kauniita katsoa.  Ne ovat meillä vain niin ikkunan alla, etteivät ne sisälle näy.  Toivottavasti edes ohikulkijat pitävät niistä. Lintujen talviruokinta on käynnistynyt ja kuhina käy rasvapötköllä.  Lajeja ei ole näkynyt, kuin kolme.  Talitiaiset, sinitiaiset ja varpuset.  Hyvä niinkin.  Olemme luopuneet varsinaisesta lintulaudasta.  Se kun houkuttelee hiiriä ja rottia.  Nämä antimet toivottavasti menevät vain lintujen suuhun. Onkohan syksyn ja talven raja juuri tässä, lokakuun ja marraskuun taitteessa.  Kelloja ainakin siirretään tunti taaksepäin talviaikaan.  Lunta ei näillä seudulla ole v...

 Mökin kesäkausi lähenee loppuaan.  Uuniin laitettiin ensimmäistä kertaa tuli.  Hellaa ollaan jo lämmitetty.  Ihmeen hyvin lähti uuni vetämään, ei tuprauttanut kuin kerran savut tupaan päin.  Oven aukaisulla siitä selvittiin.  Vanhat uunit ja hellat ovat välillä hankalia.  Tämäkin on tehty n. 65 vuotta sitten.   Haravointitalkoot on suoritettu.  Vene on haettu järvestä.  Siinä ne tärkeimmät.  Suppilovahveroita kävin keräämässä pakkasen täytteeksi.  Hyvin niitä vielä oli. Edellisenä päivänä tuntui vähän oudolta, kun kävin etukäteen metsässä kävelemässä ja polulla näin kalvetun kauriinkoiven.  Vilkuilin ympärilleni hetken aikaa.  Eläin, joka sitä oli kalvanut oli varmaan jo pitkällä. Pihapiirissä oli vielä outo jätöskasa.  Se on voinut olla susi tai ilves, en tunne eläinten tapoja ja jätöksiä.  Maalla ja aika syrjässä tämä mökki on.  Täällä voi kuljeskella mitä eläimiä vaan. Luonnossa voi kohdata kai...

  Katselen tätä kirjoitusta aina käydessäni jumppaamassa muiden innostuneiden kanssa.  Se kertoo mielestäni kaikesta harrastamisesta.  Jumpasta jutusteluun ja puutarhasta palapeleilyyn.  Sitä kutsutaan myös elämästä nauttimiseksi.  Koskaan ei voi sanoa toisen harrastamista oudoksi tai mitättömäksi.  Minun harrastamiseni vaihtelee ja muuttuu vuosien varrella.  Kaikenlaista pitää kokeilla jos löytyisikin uusi hieno harrastus, jota en ole vielä kokeillut. Aina näin syksyllä minua kiehtoo katsella uusia mahdollisuuksia.  Usein mielenkiinto lopahtaa tunnin sisällä, koska tunnen aika lailla itseni ja mihin voin ryhtyä. Harrastukset jotka ovat lopahtaneet heti alkuunsa: tilkkutyöt, vapaaehtoistyöt, jotkut liittymiset ryhmiin.  Kaikki nämä ovat kariutuneet siihen, että niihin pitää sitoutua pidemmäksi aikaa.  Olen harrastaja, joka haluan valita milloin sitä, milloin tuota.  Harrastukset, jotka voi jättää joksikin aikaa ja ottaa ne uudestaan...

 Itseäni ilahduttaakseni katkoin jo varsistaan huonoksi menneet syysasterit maljakkoon. Niitä olivat tärvelleet sateiset säät ja yllättävänkin runsas lehtokotilopopulaatio.  En ole kotiloita keräillyt, koska ne eivät lopu keräilemällä.  Kenties ensi kesä on kuivempi ja vähenevät luonnollisesti.  Asterit sopisivat myös kuivakukiksi, mutta kun en sitä taitoa osaa, niin olkoon jonkin aikaa maljakossa.   Sisätiloissa jatkuvat  syystyöt, jotka olen tottunut tekemään.  Ikkunoiden pesu, verhojen vaihto.  Kaappien katsastus, mitä pitäisi heittää menemään jauhokaapista.  Löysin hyvän reseptin Maku-lehdestä #makulehti.  Leipä, johon voi laittaa jauhopussien ja kauraryynipaketin pohjia.  Yksi leipä vuoassa.  Siitä tuli yllättävän hyvää.  Lehteä myytiin  Prismassa 2€.   Siihen piti laittaa vielä siemeniä päälle, niitä ei ollut.  Hyvää näinkin. Sisäkukkiakin täytyy katsella hyvällä tai pahalla silmällä.  N...

 Puutarhaa voi koristella kaikella mikä tuntuu itselle kauniilta tai hyvältä.  Minä pidän lyhdyistä, kynttilöistä ja havuista.  Kaikesta joidenkin mielestä perinteisestä ja vanhahtavasta.  Tietysti se voi liittyä ikäänkin.  En halua puutarhaani koristeeksi tonttuja tai muuta vastaavaa.  Pienet patsaat tai eläinkoristeet ovat ihan ok.  Kaikenlaiset uusien koristeiden luominen tuntuu ainakin hetken hyvältä.  Mies kunnosti pari hevosten varusteisiin liittyvää rautaosaa.  En tiedä sen nimeä, mutta hyvältä ne näyttää.  Hän hioi ja maalasi ne ja kunnosti lyhdyt.  Mökki on vanha maatalo ja ne löytyivät sieltä. Havuja laitan yleensä Pyhäinpäivän aikaan.  Voi niillä suojatakin, mutta itse koen ne enemmän koristelun kannalta.   Ne näyttävät mukavammalta, kuin räävitty kukkapenkki lumen tuloon saakka.  Kynttilälyhtyjä on monen kokoisia.  Tänä syksynä laitan kynttilät vain isompiin lyhtyihin ja pieniin pattereilla toimi...