Talvipäivinä kaipaa ruuaksi lämpimiä keittoja ja pataruokia. Mekin juuri keitimme suuren kattilallisen lihakeittoa, jota syömme ainakin kolme päivää. 600- 700 g lihaa keitetään kypsäksi ja puhdistetaan, lisätään juurekset, vihannekset, lihaliemikuutiot, pilkotut perunat, pippurit ja persilja. Sitä lämmitetään vain pienempi kattilallinen kerralla. Keitto säilyy näin paremmin. Sen kanssa maistuu tuore leipä. Kaupan ruisleipä tai itse tehtyä patonkia. Leivontakin tuntuu mukavalta kylmänä päivänä. Tämän viikon aikana olen ehtinyt leipoa kurpitsakakun ja basilikapatonkeja. Pakastimesta kaivoin joulukuulta jääneen joulutorttutaikinapakkauksen ja tein niistä pasteijoita. Sisään laitoin tonnikalaa ja homejuustoa. Sitä on vain niin kaavoihinsa kangistunut ettei osaa ajatella mitä muuta joulutorttutaikinasta voi tehdä kuin torttuja. Minäkin tein viinereitä yhden kerran ja luovasti voi tehdä mitä osaa.
Monet ihmiset ovat auringonnousun ihailijoita. Minä olen aina ollut iltaihminen, joten en näe auringon nousemista. Tai talvisin näen. Ne ovat vaan niin kalpeita, etteivät ne ole oikein näyttäviä. Auringonlaskut taas ovat värikkäitä, erilaisia joka päivä. Ne jotenkin leikkivät pilvien kanssa. Kauneimmilta auringonlaskut näyttävät veden yllä, mutta eivät ne hassummilta näytä maallakaan. Tämän alkuvuoden ensimmäinen kunnon auringonlaskun oli moni huomannut. Se aivan kuin leijuu näkyviin metsän takaa. Katselin valokuva - arkistoani ja huomasin niitä olevan enemmänkin. Laitan tähän muutamia esille. https://fi.wikipedia.org/wiki/Auringonlasku Pilvisempinä päivinä aurinko piilottelee pilvien takana ja kurkistelee niiden takaa. Se tuntuu vähän kiusoittelevan katsojaa, en näytäkään kaikkea. Järven yllä aurinko kuvastuu veden pintaan, on kuin kaksi aurinkoa. Auringonlaskut ovat hitaita, mutta silti liian nopeita minun kuvaamistaid...