Lumi yllätti puutarhurin

 Otettiin vähän ennakkoa pääsiäisen vietosta ja lähdettiin mökille.  Toki sitä käytiin lämmittämässä ennen.  Ei se vielä ihan lämmin ollut.  Aamulla, kun heräsin ja kiskoin päälleni 3-4 vaatekerrosta niin näkymä pihalle oli kovin luminen.  Juuri tänä päivänä piti alkaa pensaiden oksien katkaisu ja vähän muutakin.  Lumi  pääsi yllättämään.  Vaikka sen tietää, että sää voi keväällä olla mitä vaan, mutta kun on suunnitellut jotain tekevänsä, niin harmittaa.

Onneksi on puita millä lämmittää.  On kaksi uunia ja hella.  Vaikka ulkona on vain nollassa niin lämpöä sisällä on oltava enemmän.  Eilen vielä tuuli aikamoisesti.   Meidän mökki on tuulenläpäisevä.  

Pari päivää kun lämmitetään niin kyllä pärjätään.  Ruokakin vielä laitetaan hellalla, tulee lisälämpöä.

Vielä ei kovin paljon kevättöitä ole tarkoitus tehdäkään.  Ne pensaat ja vähän muuta siivoilua.  Syksyllä tuli haravoitua niin hyvin ettei nurmikkoa tarvitse haravoida kuin näön vuoksi.  Kai se haravointi vähän tekee nurmikolle hyvää.

Pöydän laitoin pääsiäiasentoon.  Pajunkissoja, koivunoksia ja vanha pääsiäisliina.  Kyllä se pääsiäinen tulee lumisateessakin.

Kevään ääniä

 Kevään ääniä kuuluu koko ajan.  Tuulikin kuulostaa keväiseltä vaikka olisikin viileitä puuskia.  Asumme avonaisen pellon vierellä, jossa vierailee eläimiä.  Eilen illalla pimeässä kuuntelimme ketun raakumista.  En tietenkään huomannut edes äänittää, mitään kun ei nähnyt.  Olisiko kiima-aika.  Tähän hätään en löytänyt ketusta muuta kuin korttikuvan.  Se on kaunis eläin.  Ainakin jos on terve.

https://areena.yle.fi/1-1905356  

Viikon luontoäänenäkin kuului ketun haukahdukset.  Ihan hiljaista kun on niin ääni kaikaa pitkälle.

Töyhtöhyypän äänen kuulin kävelylenkillä  Aikainen lintu sekin on.  Avoimelle pellolle se tekee pesänsä ja menettää usein poikasensa koneiden tullessa pelloille.

Muut linnut lentävät tästä yli.  Hanhet, kurjet ja joutsenet auroina.  Hieno näky ja kuuluvat äänet.

Joutsenpariskunnat ennen pesimispaikan valitsemista pysähtelevät pelloille lepäämään.  Ei niitä kovin lähelle pääse.  Ne ovat kuitenkin aika arkoja.

Fasaanin ääniä kuuluu keväisin, varsinkin kaupunkien liepeillä.  Tästä pellolta ne ovat vähän vähentyneet.  Lieneekö liittyä kettuihin.

Sitä ei oikein aina huomaa tai ymmärrä kuinka lyhyt aika on muuttolinnuilla matkustaa tänne, pariutua, tehdä poikaset ja kasvattaa ne, ennen kuin on aika taas lähteä matkaan.  Fasaanit eivät lähde minnekään.  Sen takia ne varmaan viihtyvät ihmisten lähellä.  Saavat turvaa ja ruokaa.

Kotoiset lintumme ovat yhtä hienoja.  Niidenkin ääniä kuunnellessa huomaa kevään tulleen.

Takapihan kevät alkaa

 Kevät mönkii pikkuhiljaa paikalle.  Nyt on jo niin lämmintä päivisin, että voisi jo ruveta keväthommiin.  En kuitenkaan usko kevään tulevan sen aikaisemmin, kuin ennenkään.  Yritän vähän piristää itseäni ja tein jo pääsiäisasetelman sisälle.  Hain kaupasta narsisseja ja istutin vehnänjyviä.  Sain vielä tänään postcrossingista pääsiäistoivotuksen.  Tuli oikein mukava olo.  Kyllä tämä odotus kestetään.  

Takapihalla kävin katkomassa ruusupensaan.  Minäkin lähestyn kevättöitä hitaasti, mutta varmasti.  Tämä mökiltä tuotu pensas on niin voimakas leviäjä, varmasti selviää mistä leikkauksesta hyvänsä.  Se on jo levinnyt naapurin pensasaitaankin kukkimaan.  Eivät suuttuneet.  Leviää juuresta.

Kissakin tarkkailee ikkunasta koska pääsee pihalle.  Kaupungissa ei pääse kuin häkkiin katsomaan, mutta sinne se haluaa joka käänteessä.

Kevään merkkejä etsimässä

 Kevään merkkien etsintä on vielä hankalaa.  Piti ottaa käyttöön kännykän makrokuvaus saadakseni nähdä jotain kehitystä.  Euroopan pähkinäpensaan käpyjä tai norkkoja oli ilmestynyt oksiin.  Viime vuonna näin niitä ensimmäisen kerran.  Se ei ole vielä kertaakaan edistynyt norkkoja pidemmälle.  En tiedä tuottaako se koskaan pähkinöitä.  Se on ainoa  pähkinäpensas mökin pihassa.  Pähkinäpensas on kai sen seitsemän vuotta kasvanut tässä paikassa.  Paitsi että rusakko napsi sen poikki ensimmäisinä vuosina.  

https://www.martat.fi/puutarha/hyotykasvit/pahkinapensaan-kasvatus/

Pajunkissoja oli jonkun verran ilmestynyt aurinkoisiin paikkoihin ojien reunoille.  Luonto vaatii enemmän kuin viikon auringonpaisteen aloittaakseen kevään toden teolla.

Olen niin kärsimätön.  Koitin edistää kevättä kotona istuttamalla yrttiruukkuuni basilikan siemeniä nähdäkseni jotain vihreää.

Yrttiruukkuni on kaksiosainen.  Siinä on puuvillalanka, joka siirtää kosteutta multaan alta olevasta vedestä.  Siemenet lähtivät itämään muutamassa päivässä.  Toivottavasti tulevat isommaksi.  Tällaisessa voi varmaan kaupasta ostetunkin yrtin säilyttää hyvin jos ei kaikkea käytä.

Vähän on näkyvissä.  Muitakin siemeniä on käyty ostamassa.  Niiden kanssa pitää odottaa vielä kauan.  

On mukava, että syksy on pitkä, mutta kasvatuskevätkin voisi alkaa aikaisemmin.

Poikettiin Langinkoskellakin katsomassa, joko vesi on vienyt jäät mennessään.  Jäät olivat korkealla, vesi virtasi. Kosken menoa katselee mielellään.

Kevät keikkuu

 Aurinko on hellinyt muutaman päivän, alkaa tuntua jo keväältä.  Linnut laulavat kevätlurituksiaan.  Aurinko paistoi jo niin lämpimästi ja kirkkaasti, että piti harkita laittaako jotain varjostusta pienille kääpiöhavuilleni.  En sentään varjostuskangasta ostanut vaan leikkelin palat vanhaa verhoa ja niillä peittelin ne.  Annoin vähän lämmintä vettäkin juurelle.  Huomiseksi taas luvattiin pilvistä ja vähän sadettakin.  Violetti kangas piristää ankeaa nurmikkoa.

Kissan halusi vähän haistelemaan kevään hajuja.  Vein vähän kierrokselle.  Kissaa ei kovin tarvitse ulkoiluttaa.  Sisäkissalle riittää pieni happikävely pihamaalla.  Kävelykierros oli ehkä 10 m.  Haistelua enemmän.

Maljakkoon laitoin mustikanvarpuja.  Ne kuulemma lähtevät tekemään lehtiä, kun ne tuo sisälle.  Pitää sitäkin kokeilla.  Jotain vihreää haluan nähdä siellä täällä.

Vähän on tässä odottelua kevättöiden suhteen.  Pitkä odotus hermostuttaa, ei oikein voi tehdä mitään.  Pari vuotta on ollut niin kylmää ja kuivaa.  Turha on istutella mitään.  Se on rahan turhaa tuhlaamista. Yöt ovat vielä pakkasella.  Jos oikein haluttaa niin voi laittaa jotain yrttiä kasvamaan.  Minä laitoin basilikan siemeniä yrttiruukkuun ikkunalle.  Siinä kaikki mitä uskallan tehdä.

Hyvä ruoka parempi mieli

 Hemmottelen itseäni ja kumppania silloin tällöin.  Siihen liittyy useasti ruoka ja hyvinvoinnin asiat.  Eilen kävimme lunastamassa joululahjaksi annetun ravintolaruokailun.  Toki käymme muutenkin silloin tällöin syömässä jossakin noutopöydän antimia, mutta on aina juhlavampaa kun eteen tuodaan valmis annos.  Nyt oli meillä tilaisuus syödä #merimesta ravintolassa Porin Reposaaressa.  Kesällä se on varmaan suosittu paikka, nyt siellä oli hiljaisempaa.  Ensin olimme ainoat asiakkaat.  Olimme vähän hämillämme.  Tuli sinne sitten muitakin.

Ensin oli tietysti alkusalaatit salaattipöydästä.  Pääruokana oli kaksi vaihtoehtoa.  Oli taimenta ja karitsankaretta.  Minä otin karitsaa.  Sitä en ollut ennen maistanut.  Kastike lisäsi herkullisuutta.  Toisinaan olisi hyvä maistaa jotain erilaista.  En osaa valmistaa lammasta, eikä sitä tule siis ostettuakaan.  

Kaiken kaikkiaan olimme tyytyväisiä ruokaan ja palveluun.  Vielä jälkiruuaksi suklaa kahvi kanssa.  Kesällä voi olla ulkona viihtyisää.  Meri edessä ja avoin maisema.

Mäntyluodon satama näkyy vastapäätä.  Hiljaista näkyi sielläkin olevan.  Toivoisin satamaan enemmän toimintaa ja vilskettä.  Saapa nähdä tuleeko sitä.

Seuraavaksi on vuorossa kampaaja sekä hermoratahieronta.  Itsensä hellimistä pidän suuressa arvossa.

Pullaa ja muuta puuhailua

 Välillä tulee päiviä jolloin ei viitsi nenäänsä työntää ulko-ovesta ulos.  Silloin ryhdyn leipomaan tai teeskentelen tekeväni jotain tärkeää.  Aina on odottamassa jotain ommeltavaa tai siivottavaa.  Tällä hetkellä kaapissa odottaa vanhat verhot kirpparilta, jotka pitäisi halkaista ja lyhentää mökin pieniin ikkunoihin.  Kaikkein eniten pidän leipomisesta.

Pullien leipomisessa on jotain rauhoittavaa.  Saa muovailla käsissään taikinaa.  Mahtaako saviveistoksen tekijällä olla sama juttu.

Litraa pienempää taikinaa ei kannata pyöräyttää.  Melkein olin kuin strömsöössä, kun laitoin sieltä ottamani neuvon.  En laittanut erikseen kanelipullien väliin rasvaa, kanelia ja sokeria vaan tein seoksen.  Määrän löysin netistä  100g pehmeää voita, desilitra sokeria ja 2 rkl kanelia sekaisin.  Se olikin helppo sivellä.  Maistuivat enemmän kanelilta, kuin aiemmat pullani.  Kaakunkin leivoin.  Me olemme aikamoisia makureita.

Kukkien kanssa olen myös häärännyt.  Uutena istutettavana posliinikukka.  Sen sanotaan olevan helppohoitoinen,  niinhän ne aina lupailevat.   Aina täytyy täydentää kukkahyllyä.

Harventunut kahvipensas ja traakkipuu saavat olla vierustovereita.  Toivottavasti ottavat voimaa toisiltaan ja kasvavat ja komistuvat.