Pusikot ja pientareet

 On hienoja ja siistejä puutarhoja ja puistoja, mutta vastakohtana pientareita ja pusikoita.  Kumpiakin tarvitaan.  Puutarhoissakin on nykyään trendejä kasvattaa ketokukkia hyönteisille.  Pientareiden kukkaset ovat hyönteisten mielestä halutumpia, kuin kauniit kukat puutarhoissa, paitsi lupiinit, jotka eivät oikein kelpaa edes ihmisille.

Tällä hetkellä villinä kukkivat balsamit, jotka valloittavat kaikki avoimet paikat kaupungissa.  Ei balsamia metsissä näy eikä se ole levinnyt kovin paljon maaseudullekaan.

Kaunis kukka , mutta vaikea hävittää ja leviää nopeasti.

Pusikot ja pienet metsäsaarekkeet ja pientareet ja niiden kukat ovat tärkeitä linnuille, perhosille ja muille hyönteisille sekä koirille  ja lapsille.  Aikuisillekin toisinaan.  Lapset viihtyvät hyvin lähimetsissä, jossa ei tarvitse olla varovainen kasvuston suhteen.

Muistan hyvin lapsuuden kivimetsän ja pajusaaren, jotka eivät olleet niiden viralliset nimet.  Siellä seikkailtiin ja kiipeiltiin puihin.

Lupiineita olisi hyvä noukkia koristeeksi maljakkoon aina kun näkee.  Tällä hetkelle ne ovat jo kukkineet js poksauttaneet siemenet itämään.

Monet hylätyt tontit ja hoitamattomat pientareet alkavat pian hylkäämisen jälkeen työntää kaikenlaista kukkaa maan päälle.  En haluaisi, että pihani näyttäisi tältä, mutta sallin sen ympäristölle.  Ei kaiken tarvitse olla niin siloista ja siistiä.

Keksitään tavaroille uutta käyttöä

 Harpon syksyä kohti.  Piiloudun pimeään varastojani penkomaan.  Siivousinto, joka on ollut kesän ajan kadoksissa, alkaa puskea päälle.  Kaappien läpikäynti. turhat roskiin tai kierrätykseen.  Varaston ovestakin jo kurkkasin sisälle.  Monet tavarat ovat odottaneet paikkaa tai aikaa, koska niitä tarvittaisiin.  Sitä ei välttämättä tule.

Toisista tavaroista pidän kiinni kynsin, hampain.  Onko se kiintymystä muistoihin vai juuri siihen tavaraan.  Sitä pitäisi miettiä.  Ostin itselleni ruusukimpun etukäteen jos saisin siivouksen aikaiseksi.

Kaupunkivarasto on pieni tai tavaraa on liikaa.  Kaikille tavaroille pitäisi keksiä kaksi tai useampia käyttökohteita.  Kirjoja minulla ainakin on.  Neljä kirjaa sain kätkettyä patjan alle, kun kokeilen kohottaa sängyn päätä.  

Sopivasti puutarhakirjoja oli hyllyssä.  Ne ovat vähän paksumpia kuin tavalliset romaanit.  En tiedä auttaako nukkumiseen, mutta kokeilen.

Juustohöylälle keksin toisen käytön, siivuttamalla kesäkurpitsaa tai kurkkua.  Useimmiten tulee ostettua valmiiksi siivutettua juustoa.

Puuvillaverhot pilkon ja ompelen tyynyliinoiksi tai kasseiksi.

Käytöstä poistetut lautaset toimivat kukkaruukkujen alusina.

Näitten ovien taakse mökille on tuotu tavara jos toinenkin.  Siellä niitä käytetään yhden kerran jos toisenkin.  Siirrellään paikasta toiseen niiden loppuelämän ajan.

Kierrätykseen vien myös pientavaraa ja  vaatteita jos ne ovat niin hyvän kuntoisia.  Paljon tavaraa kertyy väkisin kymmenien vuosien aikana.  Paljon en vaatteita osta, mutta niitäkin kertyy.

  https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/46a4d78d-adc5-45fc-abc5-378212612a9b

Moni puhuu kuolinsiivouksesta, mutta olen vähän eri mieltä niin kuin joku toinen on sanonut.  Kerran kymmenessä vuodessa kannattaa tehdä elämän siivous.

En ole hyvä askartelemaan, moni muu voi keksiä mitä vain vanhoista kirjoista, puupalikoista tai muista jätteeksi luokiteltavista.

Satoa jos saada voisin

 Ensimmäiset kantarellit on poimittu.  Nyt voikin tulla hyvä sienisyksy, kun satoi pari päivää.  Lämmintä säätä jos saadaan muutaman viikon ajan.  Minulle tämä loppukesä on sadon takia mieluisa.  Ainakin jos satoa tulee.  Mustikoita olen saanut jonkun verran.  En nouki mitenkään ylen ängeten pakastinta täyteen.  Mielestäni kaikki pitää saada syötyä talven aikana.  Seuraavaksi poimintavuorossa ovat herukat.  Keitän vain yhden maijallisen mehua, se riittää.  Vadelmiakin on tarkoitus noukkia.  Villivadelmia enimmäkseen, niitä näkyy olevan peltojen ja metsiköiden ojissa.

Välillä näkyy kateutta metsämarjojen poiminnassa.  Se on ihan turhaa, koska 90% marjoista jää poimimatta.  Kaikille riittää.  Jos ei juuri siinä paikassa,mistä aina ennen on noukkinut ämpärin täyteen niin menee vain löytämään toisen marja-apajan.  Niitä voi löytyä enemmän muualta.  Kaikki eivät uskalla mennä syvemmälle metsään, kuka mistäkin syystä.  Kännykkään kannattaa ladata maastokartta, sen avulla osaa pois metsästä.  Tietysti vielä 112 sovellus, joka näyttää sijainnin jos on kokonaan hukassa.  Saa ainakin apua.

Minä olen näitä mökin maastoja kiertänyt kymmeniä vuosia ja välillä silti katselen missä nyt mahdan olla.  Pyörin kilometrin etäisyydellä mökistä.

Satoa ei ole omassa pihassa kovin paljon tänä vuonna, paitsi kukkia.  Niitä olen ihaillut.  Nekin ovat satoa silmille ja sielulle.  Kääpiöauringonkukat alkavat aueta.

Miljoonakello ja Mustasilmäsusanna eivät meinaa mahtua samaan purkkiin. Susanna alkoi vasta nyt kukkia, koska ostin taimen niin pienenä.  Kyllä vielä ehtii.

Pieni virkistysretki

 Retki tehtiin Raumalle, markkinoita ja halpoja ostoksia.  Niitä ei kylläkään saatu.  Nähtiin paljon ihmisiä, jotka kiertelivät torikojuja ja katselivat niin kuin mekin.  Kansainväliset markkinat olivat paljolti syötävää, jota emme halunneet.  Vanha Rauma oli kiinnostavampi katsella.  Siellä nähtiin yksi pitsin nyplääjä.  Talot ovat kauniita ja hyvässä kunnossa ulospäin.  Koristeellinen seinä on kaunis.

Kitukrännikin nähtiin.  Siitä mahtuvat silti pienet autot kulkemaan.

Siellä olisi ollut avoimia pihoja enemmänkin, harmi vaan, kun ei otettu selville missä niitä olisi ollut.  Yksi löydettiin ja siellä oli seinät koristeltuna.  Mukava idea oli laittaa kauniit kengät seinälle.  Ja paljon muutakin.  En tiedä ovatko ne aina seinällä vai vaan tätä tilaisuutta varten.

Kauniit puutalot ovat kauniita katsella.  Ne vaativat kunnostusta jatkuvasti.  Niitä ei saa kunnostaa miten vaan.  On otettava huomioon museon ohjeet.

Etupiha kaipasi koristelua

 Olisipa mukava saada posti perille ihan oven pieleen, mutta se ei onnistu enää tässä maailmassa.  Käveltävä on portille saakka.  Halusin koristella tylsää varaston seinää ja tilasin mieheltäni pienen postilaatikon (viestilaatikon) koristamaan tilaa.  Hänellä on aina kätkössä muutama levyn pala.  Etupuolen koristeeksi hän keksi vanhan koristeharjoitelman, se löytyi varastosta niin kuin levyn palasetkin. Tähän pitäisi vielä kirjailla kauniisti joku post teksti kanteen. Tällaiset pienet koristepostilaatikot maksavat 50 eurosta ylöspäin.

Minulla on siinä roikkunut askartelutyö, suuri sydän, jonka ole ostanut tutulta.

Postilaatikko sopikin siihen viereen näpsäkästi.  On aina mukavaa, kun joku osaa tehdä kaikenlaista.  Minä olen käsistäni aika tumpelo.  Osaan sentään kasvin istuttaa maahan tai ruukkuun.

Etupihalla olen vielä istuttanut kirppikseltä ostamaani ämpäriin muratin.  Ruukku on ämpärin sisällä.

Portaan viereen istutin Ahkeraliisan ja Siniviuhkan samaan ruukkuun.  Ne taistelevat siinä olotilasta.

Heinäkuun helteet

 Helteet eivät ole koko ajan olleet auringonpaisteisia vaan pilvisiä ja hautovia.  En oikein kestä hellettä itse, mutta toivottavasti kasvit kestävät. Niitä on saanut kastella enemmän vaikka välillä on jonkun sadekuuronkin heittänyt.  Auringossa ei parin millin sateesta ole mitään hyötyä, tuskin multa edes kastuu sen kummemmin. Ruusut ovat nyt auenneet ja niitä pitää ihailla nyt.  Ne menevät aika äkkiä huonoksi.  Patsas sai rinnalleen ruusuja.

Ensimmäistä vuotta kasvavat Jalorirarikannukset houkuttelevat kimalaisia, mutta ovat myrkyllisiä muille.

Sitten päästään osastoon,joka kasvaa ja kasvaa jos ei hävitä.  Pajuangervot ja Mesiangervot kasvavat hyvin oli helle tai kuivuus.  Peittäviä ja kauniitakin ne ovat, mutta eivät joka paikassa suositeltavia.

On sentään jotain odotettavissa hyötykasveistakin.  Mansikat alkavat kypsyä ja herneet kukkia, vadelmissakin on alkuja.

Metsäkin jo hiukan antaa marjoja.  Mustikka on täällä vasta kypsymässä.  Piti niitä ensimmäiset sormin käydä nyppimässä.  Paljon on vielä raakoja, ei pysty noukkurilla ottamaan.  

Helteen keskellä piipahdettiin Kristiinan markkinoilla.  Siellä sitä oli vilinää ja hellettä piisasi.  Kaikki koittivat kävellä varjoisempaa puolta.

Raparperit säilöön

 Minulla on raparperia itselläkin, mutta sain kesämökkinaapurilta aimo sylillisen niitä.  Ne olivat vallan erinäköisiä, kuin omani, ihan vihreitä.  Eivät olleet niin kirpeitä.  En tiedä mitä laatua ne olivat.  Otin kuitenkin vastaan, he eivät voineet syödä niitä.  Tuo yksi punertava on omasta penkistä.

Paloittelin ne pusseihin ja vähän sokeria päälle.  Ne tuntuivat olevan vähän kovempiakin, kuin omani.  Kova työ niissä oli.  Olen jo kasasta pilkkonut melkein puolet.  

Kulhoon pilkoin vielä piirakkaa varten.  Siihen meni melkein litra.  Piirakka oli mainionmakuinen Kotikokki sivulta.  Pellillinen raparperi-rahkapiirakkaa, josta laitoin pakkaseen suurimman osan.  Siitä saa monen kahvin kanssa suun makeaksi. Paistoin sitä hetken kauemmin, kuin reseptissä.

https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/21377/Raparperi-rahkapiirakka/

Omistakin raparpereista pitää vielä tehdä jotain.  Hillosta en niin välitä, mutta kiisseli on hyvää.