Puutarhapolun varrelta

  Innostuin tilaamaan vehnänsiemeniä Hyötykasviyhdistykseltä.  Alunperin ajatukseni oli koittaa kelpaako vehnänoraat kissalle.  Se kun on kronkeli heinien suhteen.  Ulkona kelpaa vain juolaheinä.  Aloin tutkimaan vehnänoraan käyttöä ja huomasin sen tekevän ihmisellekin hyvää.  Paketti oli kilon painoinen ja se tuli tietenkin postiin, nopeasti.  Postimaksu oli kalliimpi kuin tuote. Jyvät alkoivat itää pian, kun ne ensin olivat yön yli vedessä.  Pari päivää, niin pientä kasvua alkoi ilmetä.  Minun annokseni kasvaa lautasella kohta kukkivan kaktuksen vieressä. https://hyotykasviyhdistys.fi/tuote-osasto/siemenet/idatettavat-siemenet/vehna/ Kissalle laitoin rasiaan.  Laitoin siihen verkon ympärille, sillä kun on tapana repiä ruohot rasiasta juurineen.  Se ei ole oikein oppinut miten siitä syödään. Kissa ei suostu syömään kauppojen rasioihin laittamia siemeniä ja heiniä on käyty nyhtämässä ulkoa lumentuloon saakka.  Jospa nämä nyt ke...

  Pidin pintani, enkä ostanut kanervaa tai mitään muutakaan kukkaa ovenpieleen.  Katkoin mökin metsästä männyn ja katajan oksia ruukkuun ja tökkäsin ison sydämen keskelle.  Askarteluni on aina vähän muka-askartelua.  En oikeasti väkerrä mitään vaan yhdistelen minusta sopivia juttuja toisiinsa. Sitä ei moni tietäisi mistä sydän on tehty.  Se on tehty nuppisondista.  Minä en ole sitä tehnyt, vaan olen ostanut myyjäisistä.  Sitä on vaikea työstää, kun se on niin vahvaa ainetta. Siinä pitää olla oikeat välineet, että sen saa väännettyä.  Minähän käytän sitä vaan tukikeppinä puutarhassa. Yksi entinen työkaverini on taitava tekijä ja tekee askartelua harrastuksekseen.  On hienoa omata taitoja joita voi käyttää omaksi ja toisten iloksi.  Hän antoi minulle luvan laittaa tämän haastattelun.  Kaikenlaista voi käyttää askarteluun.  Se on kierrätystä parhaimmillaan.  Kuvaa voi lähentää jos haluaa tekstin isommaksi.  Se on vuodelt...

  En montaa kertaa vuodessa käy teatterissa, se on kuitenkin kohokohta pimentyvässä syksyssä.  Tällä kertaa oli vuorossa Tootsie.  Siinä oli pääosassa ensimmäistä isoa teatterirooliaan tekevä Joonas Nordman.  Sitä vähän ihmeteltiin miksi hänet siihen valittiin.  Porilaisuus on yksi asia ja on hän tehnyt itseään tunnetuksi koomisissa rooleissa televisiossa.  Lauluäänestä minä en osaa kuutosen numerolla sanoa mitään.  Hyvin hän suoriutui minun mielestäni.  Tässä on hyvä juoni musikaaliksi.  Juonikulku on kuin farssissa, mutta musiikki oli mukana. Kaikki muutkin esiintyjät tekivät hyvät suoritukset.  Oli hyvä, että sitä tehtiin suomalaisella mentaliteetilla.  Kirosanat olivat suomeksi, ei ollut lähdetty amerikkalaistamaan kaikkea. Meillä oli hyvät paikat parvekkeen eturivissä, kaikki oli näkyvillä.  Kuvia sai ottaa vain loppujutuista, mikä olikin hyvä, ketään ei häiriintynyt. Näyttelijöissä oli omaa väkeä ja vierailijoita oli muut...

 Illat alkava pimetä ja kaipaan valoa pimeyteen.  Pienet lamput eivät kovinkaan paljon valaise, eikä se ole niiden varsinainen tehtävä.  Ne levittävät tunnelmaa, varjoja ja hiukan valoa.  Niistä käydään joka vuosi kiistelyä ovatko ne jouluvaloja vai kausivaloja.  Se on aika sama, miksi niitä kutsutaan.  Ne vain ovat niin kauniita katsoa.  Ne ovat meillä vain niin ikkunan alla, etteivät ne sisälle näy.  Toivottavasti edes ohikulkijat pitävät niistä. Lintujen talviruokinta on käynnistynyt ja kuhina käy rasvapötköllä.  Lajeja ei ole näkynyt, kuin kolme.  Talitiaiset, sinitiaiset ja varpuset.  Hyvä niinkin.  Olemme luopuneet varsinaisesta lintulaudasta.  Se kun houkuttelee hiiriä ja rottia.  Nämä antimet toivottavasti menevät vain lintujen suuhun. Onkohan syksyn ja talven raja juuri tässä, lokakuun ja marraskuun taitteessa.  Kelloja ainakin siirretään tunti taaksepäin talviaikaan.  Lunta ei näillä seudulla ole v...

 Mökin kesäkausi lähenee loppuaan.  Uuniin laitettiin ensimmäistä kertaa tuli.  Hellaa ollaan jo lämmitetty.  Ihmeen hyvin lähti uuni vetämään, ei tuprauttanut kuin kerran savut tupaan päin.  Oven aukaisulla siitä selvittiin.  Vanhat uunit ja hellat ovat välillä hankalia.  Tämäkin on tehty n. 65 vuotta sitten.   Haravointitalkoot on suoritettu.  Vene on haettu järvestä.  Siinä ne tärkeimmät.  Suppilovahveroita kävin keräämässä pakkasen täytteeksi.  Hyvin niitä vielä oli. Edellisenä päivänä tuntui vähän oudolta, kun kävin etukäteen metsässä kävelemässä ja polulla näin kalvetun kauriinkoiven.  Vilkuilin ympärilleni hetken aikaa.  Eläin, joka sitä oli kalvanut oli varmaan jo pitkällä. Pihapiirissä oli vielä outo jätöskasa.  Se on voinut olla susi tai ilves, en tunne eläinten tapoja ja jätöksiä.  Maalla ja aika syrjässä tämä mökki on.  Täällä voi kuljeskella mitä eläimiä vaan. Luonnossa voi kohdata kai...

  Katselen tätä kirjoitusta aina käydessäni jumppaamassa muiden innostuneiden kanssa.  Se kertoo mielestäni kaikesta harrastamisesta.  Jumpasta jutusteluun ja puutarhasta palapeleilyyn.  Sitä kutsutaan myös elämästä nauttimiseksi.  Koskaan ei voi sanoa toisen harrastamista oudoksi tai mitättömäksi.  Minun harrastamiseni vaihtelee ja muuttuu vuosien varrella.  Kaikenlaista pitää kokeilla jos löytyisikin uusi hieno harrastus, jota en ole vielä kokeillut. Aina näin syksyllä minua kiehtoo katsella uusia mahdollisuuksia.  Usein mielenkiinto lopahtaa tunnin sisällä, koska tunnen aika lailla itseni ja mihin voin ryhtyä. Harrastukset jotka ovat lopahtaneet heti alkuunsa: tilkkutyöt, vapaaehtoistyöt, jotkut liittymiset ryhmiin.  Kaikki nämä ovat kariutuneet siihen, että niihin pitää sitoutua pidemmäksi aikaa.  Olen harrastaja, joka haluan valita milloin sitä, milloin tuota.  Harrastukset, jotka voi jättää joksikin aikaa ja ottaa ne uudestaan...