Piipahdus asuntomessuilla

Autoilimme eilen Jyväskylän asuntomessuille ja hellettä piisasi.  Autossa toki oli viilennys, mutta ei messuilla.  Paljon jäi varmaan näkemättä, kun ei jaksanut kaikkea katsella.  Keskityin oikeastaan enemmän koristeluun ja pihoihin ja parvekkeisiin, mitkä oli saatu kuntoon. 

 

Talot olivat mielestäni, ei nyt rumia, mutta ei minun mieleni mukaisia.  Suuria, kaksikerroksisia halleja.  En oikein ymmärrä suuntausta, että taloihin rakennetaan 3-4 m korkeita halleja.  Siellä tuntee itsensä vielä pienemmäksi kuin on.  Kuumuudesta johtuen emme jaksaneet edes kiertää kaikkia kohteita.  Katselin, että muutkin tekivät saman tapaisia liikehdintöjä. 

 

Odotin enemmän puutarhamalleista, mitä esitteessä luvattiin siellä olevan.  Tilaa ei pihoillakaan ollut niin paljon mitä ennen.  Maa on kallista ja kun siihen pykätään suuri talo niin puutarhalle ei jää tilaa.  Kauniissa maisemassa järven rannalla messut olivat ja järjestely oli mallikelpoista. 

 

Kuvasin jonkun verran kukkaistutuksia ja koristelua muutenkin.  Taloista riittää esitteitä joista näkee minkä lajin taloja siellä on.  Olen kai liian vanhanaikainen ja pienissä tiloissa ikäni asunut, suuret tilat kauhistuttivat.

 

 

Ruusun tuoksu ja kauneus

Kauneus ja tuoksu tulevat ensimmäisinä mieleen, kun puhutaan ruusuista.  Ne ovat usein monikukkaisia, kukat suorastaan tulvivat silmien eteen.  Kukinta ei kestä pitkää, mutta kukkiessaan ne ovat pihan valtiaita.  Muita kukkia ei oikein huomaa.  Ruusut kannattaakin pistää eri paikkaan kuin muut tai sellaisten kanssa, jotka kukkivat eri aikaan kuin ne.

 

Flammentanz on meidän pihalla alkutaipaleellaan, yhden talven kestänyt.  Vähän tuli jo kukkia pieneen varteen.  Se on hyvin suojattava talvea vastaan, turvetta juurelle ja pakkaskangas päälle.  Muiden ruusujeni nimistä minulla ei ole tietoa.  Muiden pihojen kautta tuotujen taimien nimet ovat unohtuneet.  Pääasia, kukinta on tänä vuonna onnistunut kuivan heinäkuun takia.  Ruusut eivät kestä rankkasateita.  Isot kukat rähjääntyvät helposti sateen hakkauksessa.

 

Ruusut kukkivat vähän eri aikaan.  Juhannusruusu aloittaa kukinnan, muut seuraavat perässä oman aikataulunsa mukaan.  Pääosa kukkii heinäkuun puolivälissä.

 

Mielestäni kaikki kukat ovat kauniita, mutta ruusun tuoksu on yksi huumaavimmista tuoksuista, joten niillä on ylilyöntiasema muihin nähden. Ruusut mahtuvat suhteellisen pieneenkin tilaan, rivitaloonkin.

 

 

Mökkipihan kuulumisia

Sormustinkukat ovat parhaimmillaan.  Ne ovat outoja kukkia, kukkivat vasta seuraavana kesänä.  Ensimmäisenä kesänä ne kasvattavat vain matalan lehtiryppään.  Seuraavana vuonna kukkivat ja valmistavat siemenet, jotka ne poksauttavat kypsyessään maahan.  Kierto alkaa uudestaan.  Ne valloittavat kukkapenkin kokonaan jos saavat sen tehdä.  Ne kukkivat siis aina eri paikassa kuin edellisenä vuonna.

 

Suurin osa kukista kukkii tällä hetkellä, sekä puutarhassa, että niityillä.  Syyskukkijat ovat vasta valmiustilassa.  Perhosillakin on juhlat kukkatarhoissa.  Lintusten laulu on hiljentynyt, pesät alkavat olla tyhjiä.  Haukka sentään leijasi pihan yllä, tähyillen myyriä syötäväksi.  Maaseudulla näkee vielä erilaisia eläimiä kuin kaupungissa.  Eivät ne kaikki ole vielä kaupunkeihin muuttaneet.

 

Maaseudulla näkee vielä työntekoa pelloilla.  Heiniä pöyhitään ja paalataan.  Nyt onkin hyvät heinäpoudat.  En nähnyt nyt yhtään heiniä laitettavan muovipallukoihin, vaan tehtiin kuivaa heinää paaleihin.  Halvempaa se ainakin on, en tiedä muusta hyödystä. 

 

Itse kasvattaminen on nyt kovassa huudossa.  Omasta kasvimaastani ei nouse tänä vuonna kuin sipulia.  Mahdollisesti kesäkurpitsaa ja papuja kaupunkipihasta.  Onhan sekin jo jotain.  Kevät ja alkukesä oli niin hankala säiden puolesta.

 

 

Harrastamassa sitä sun tätä

Minut yllytettiin kutomaan pipoa kesän ollessa kukkeimmillaan.  En ole varsinaisesti mikään käsityö ihminen.  Lukeminen ja kirjoittaminen onnistuu paremmin.  Ymmärrän nyt paremmin äitiäni, joka ei lukenut eikä kirjoittanut, mutta teki taidokkaita virkkaustöitä monimutkaisten ohjeiden perusteella.  Siinä oli samat harrastukset kuin minulla, samassa paketissa.

 

Kutomisharrastusta voi tehdä puutarhatuolissa istuen pihalla.  Ihailla välillä puutarhaa tai nousta tekemään jotain muuta.  Kameran pidän usein käden ulottuvilla.  Puutarhassa löytyy aina uusia kuvakulmia, joita voi tallentaa.

 

Kynttillöitäkin voi kesällä polttaa.  Sain tällaisen aiemmin sterilaattorina toimineen vehkeen, joka sopi hyvin kynttilöiden alustaksi.

 

 

Lämmin jakso säätilassa on tosiasia.  Lämmintä välillä kaipaa ihminenkin eikä vain kasvit.   On ollut niin kylmä kesä, että kirjoitushommat sisällä maistuivat puutarhatöitä paremmilta.  Väsäsin pienen runokirjasen kukista ja kaipuusta.  Harrastuksiensa tuloksia haluaa välillä levitellä muidenkin nähtäväksi.

 

Ruusunnuppu

suu supussa

suljettu kauneus

sanomaton sana

peitelty rakkaus

haikeus erotessa

kuiskaus

herää huutoon

ruusun avautuessa.

 

 

Sateinen puutarha

Kesä alkaa olla jo pitkällä, kohta heinäkuu.  Täällä Satakunnassa ainakin, kaikki kasvu on viivästynyt.  Hallaa ei ole meidän seuduilla näkynyt.  Juhannusaattona tosin satoi rakeita.  Uutisista kuulin, että 30 vuotta sitten viimeksi oli näin kylmä juhannus.  Nyt on kyllä ollut niin pitkä kylmä kausi, etten minä ainakaan muista olleen tällaista kesää.  Huonot asiat  painuvat mielessä unholaan.  Muistelee vain niitä kauniita kesäpäiviä.

 

Kukat kestävät kylmää paremmin, ainakin perennat.  Salaatit värjöttelevät kylmässä tuulessa ja sateessa pieninä, puhumattakaan kesäkurpitsan taimista, jotka viimein olen saanut kasvatetuksi vaikeuksien kautta.  Heinäkuun helteet voivat muuttaa kaiken.  Kasvit ovat selviytyjiä. 

 

Ihmisillä tässä on vaikeuksia.  Sateella ei viitsi puutarhassa puuhastella.  On ikävää kun vesi valuu niskaan ja märkä multa tarttuu joka paikkaan.  Innokkaimmat harrastajat tekevät puutarhatöitä säässä kuin säässä.  Minä en kuulu niihin, olen auringonpaisteen puutarhuri.  Sateen jälkeen toki kaikki näyttää kauniimmalta ja tuoksu on huumaava.

 

Olen toiveikas sään suhteen, pakko on kauniimman ja lämpimämmän sään tulla takaisin.  Positiivista tässä on ettei tarvitse niin paljon kastella, kun sade hoitaa sen homman.  Sateen jälkeen kasvien lehdet ovat täynnä kirkkaita timantteja.

 

 

Lumipalloheisi kukkii

Lumipalloheisin kukinta ei ole pettänyt kertaakaan.  Joka kesä se on kukkinut runsain kukin.  Valkoiset pallomaiset kukat ovat kuin huntu pensaan yllä.  Kukat eivät tuoksu juuri miltään,  ne eivät oikein houkuta kimalaisia tai mehiläisiä.  Se on ilo silmille, sen aikaa kun on kukassa.  Kukinta kestää n. 2-3 viikkoa.

 

Heisi kasvaa 3-4 metriseksi.  Meidän pensaamme on 2,5 m.  Ylöspäin se saa vielä kasvaa, mutta leveyttä on pakko rajoittaa.  Pieni pihamme on pian pensaasta täyden näköinen.  Siinä on kymmenkunta vartta.  Ei millään raatsisi katkoa varsia.  Ensi keväänä sekin on tehtävä, muuten ei mahdu kulkemaan.

 

Tänäkin vuonna se on vaatinut kerran Cooperia.  Kirvojen suosiossa se nimittäin on.  Kirvat ilmestyvät heti keväällä lehtien puhjettua.  Muina vuosina on tarvinnut myrkyttää pariin kertaan. Se on kuitenkin pieni vaiva, kun kukinta on aina niin upea. 

 

Tämä kuva on viime kesältä

Siemenkasvatuksen vaikeudet

Kasvimaa odottaa lämpösysäystä, ehkä se nyt tällä viikolla saadaan.  Mistä näitä kylmiä säitä riittää.  Maa tuntuu niin kylmältä, ettei siemenet idä kunnolla, eivätkä jaksa kasvaa.  Minulla on ollut ongelmia kesäkurpitsan siemenkasvatuksessa.  Ensin laitoin ne liian aikaisin purkkiin.  Niistä tuli honteloita taimia, jotka katkeilivat kun niille yritin antaa jatkohoitoa.  Uudet siemenet purkkiin ja ulkokasvatukseen.  Jätin ne ilman suojaa ja lintupahalaiset nokkivat taimet hajalle.  Nyt on menossa kolmannet siemenet.  Jos ei nyt onnistu, niin on pakko luovuttaa tai hakea taimet torilta.

 

Pavun siemenet ovat sentään itäneet seinustalla.  Toivottavasti ne onnistuvat.  Alan jo tuskastua.  Ruusupavun taimet ovat jo aika isoja.

 

Tomaattipensaan kasvatus siemenestä on myös takkuillut.  Tämä kevät on jotenkin ollut hankala.  Olen melkein tullut siihen tulokseen, että jätän taimikasvatuksen ammattilaisille.  Heillä on siihen tieto ja taito ja ennenkaikkea, sopivat tilat. 

 

Kukkien kasvatus siemenistä on jotenkin helpompaa.  Niihin ei ole ladattu mitään satotoiveita.  Se on kai se syy.  Kesän edetessä helpottuu, joku kasvi aina onnistuu.  Ihaillaan sitten vain kukkia jos mitään satoa ei tule.