Siirry pääsisältöön

Sadepäivän puuhia

Sadepäiviä on sattunut tälle talvelle monta ja puuhien keksiminen alkaa jo kyllästyttää. Pihalle olisi mukava mennä, lenkille tai muuten vain.  En ole niin aktiivinen kuitenkaan, että kovalla sateella ainakaan menisin.  Sisällä aika on kulutettava jollakin tapaa.  Alan jo noustessa miettiä mitä tekisin ensin.  Siitä se päivä alkaa rullaamaan, ensimmäinen puuha johtaa toiseen ja niin edes päin.  Ettei koko vapaapäivä mene telkun ääressä.  Tänään aloitin vessan pesulla.  


  •  kukkamullan vaihtaminen
  •  pelargonian siementen istuttaminen
  •  kukkien kastelu
  •  kukkasten lannoittaminen
Siinä seuraavat puuhat.  Esikko oli tehnyt yhden kukkasen, siitä ilahduin.














Kutominen on taas yksi harrastus johon silloin tällöin palaan.  Olen hidas, suorastaan tuskastuttavan hidas kutoja.  Jos on vähänkin jotain laskettavaa ja muita silmukoita kuin oikein ja nurin, niin joudun katsomaan ohjetta monta kertaa.  Kyllä ne silti valmistuvat, melkein aina.  Nyt varmistan ohjeessa pysymisen tukkimiehen kirjanpidolla, että kaikki kerrokset tulevat valmiiksi.  Lisäksi vaikeutta valmistumiseen aiheuttaa käsien väsyminen, kaksi tai kolme kerrosta kerralla on tarpeeksi.  Kenties saan tämän baskerin valmiiksi täksi talveksi tai sitten ensi talveksi.


Puuhatessa "väsyy" ja saa tekosyyn lepäämiselle kirjojen ja lehtien seurassa.  Kirjat ovat minulle se henkireikä, joita ilman en pärjäisi päivääkään.  Tarinoihin uppoutumalla saa kulumaan tuntitolkulla aikaa.  



Kirjoittaminen on yksi harrastus muiden joukossa.  Se on antanut minulle paljon.  Blogien kirjoittaminen on tavallaan päiväkirjan kirjoittamista julkisesti.  Kaikkea ei voi julkaista mitä ajatuksissa pyörii.  Eikä kaikkea tarvitsekaan.  Jotain pitää jäädä itsellekin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen