Kesäloma syyskuussa.

Viimeiset elokuun kauniit päivät olivat olemassa, kun kesälomani alkoi.  Pitkä kesä töissä alkoi jo tuntua raskaalta.  Viikon olen jo ollut lomalla ja väsymys alkaa helpottaa.  Monet lähtevät etelään rannoille makailemaan, se ei ole minun valintani.  

Lomailun aloitin Kallosta, joka on aina kaunis.

Aurinko paistoi ja linnut lepäilivät kivellä.  Merimetsokin kävi tutkailemassa vapaata paikkaa.  Lintuhan sekin on, mutta en sitä lajia haluasi Kallossa nähdä.  Tosin siellä käy niin paljon ihmisia kulkemassa, ettei se varmaan siellä viihtyisi.

Tätähän me sinne mentiin katsomaan.  Englantilainen risteilijä poikkesi Mäntyluodon satamassa.  Se oli harvinainen tapaus.  Pitihän sitä mennä katsomaan.

Ensimmäiselle lomaviikolle pitää mielestäni aina sijoittaa lomamatka jos on jonnekin menossa, saa sitten lopun lomaa lepäillä.  Matkustaminen on väsyttävää ja hauskaa.  Me teimme automatkan Ruotsin läpi Mo i Ranaan.  Maisemat olivat hienoja.  Valokuvat eivät aina tee oikeutta kauniille maisemille.  Ne ovat vain pieni pala jostakin suuresta.  Ihmettelimme, miksi Ruotsi ja Norja ovat saaneet melkein kaikki korkeat paikat ja meille on jäänyt vain jämät.  Suomi on kaunis eri tavalla, tulimme siihen johtopäätökseen.

Mo i Rana on pienehkö kaupunki meren rannalla.  Sinne vie Sininen tie Ruotsin poikki.  Automatkamme pituus oli 2000 km.  Siinä oli istumalihakset lujilla.

Tämä patsas on jotenkin vaikuttava.  Havmannen, jonka on tehnyt Antony Gormley 

Se seisoo kuin odottaisi jotain tai hyvästelisi jonkun.

Kotiin päästyä olikin mukava puuhailla kotona ja pihalla arkisia askareita.  Syyskesä on jo täydessä vauhdissa ja pihaa pitää alkaa järjestämään syksyä kohti.  Syysasterit jo kukkivat täyttä päätä ja äitienpäiväruusu innostui lämpimässä säässä kukkimaan uudelleen.  Yhden syysistutuksenkin jo laitoin.  Jostain se pitää alkaa.

Ei ole yhtään hassumpaa viettää kesäloma näin syksyllä, jaksaa paremmin talven painaa töitä.