Siirry pääsisältöön

Kesäloma syyskuussa.

Viimeiset elokuun kauniit päivät olivat olemassa, kun kesälomani alkoi.  Pitkä kesä töissä alkoi jo tuntua raskaalta.  Viikon olen jo ollut lomalla ja väsymys alkaa helpottaa.  Monet lähtevät etelään rannoille makailemaan, se ei ole minun valintani.  

Lomailun aloitin Kallosta, joka on aina kaunis.


Aurinko paistoi ja linnut lepäilivät kivellä.  Merimetsokin kävi tutkailemassa vapaata paikkaa.  Lintuhan sekin on, mutta en sitä lajia haluasi Kallossa nähdä.  Tosin siellä käy niin paljon ihmisia kulkemassa, ettei se varmaan siellä viihtyisi.


Tätähän me sinne mentiin katsomaan.  Englantilainen risteilijä poikkesi Mäntyluodon satamassa.  Se oli harvinainen tapaus.  Pitihän sitä mennä katsomaan.


Ensimmäiselle lomaviikolle pitää mielestäni aina sijoittaa lomamatka jos on jonnekin menossa, saa sitten lopun lomaa lepäillä.  Matkustaminen on väsyttävää ja hauskaa.  Me teimme automatkan Ruotsin läpi Mo i Ranaan.  Maisemat olivat hienoja.  Valokuvat eivät aina tee oikeutta kauniille maisemille.  Ne ovat vain pieni pala jostakin suuresta.  Ihmettelimme, miksi Ruotsi ja Norja ovat saaneet melkein kaikki korkeat paikat ja meille on jäänyt vain jämät.  Suomi on kaunis eri tavalla, tulimme siihen johtopäätökseen.

Mo i Rana on pienehkö kaupunki meren rannalla.  Sinne vie Sininen tie Ruotsin poikki.  Automatkamme pituus oli 2000 km.  Siinä oli istumalihakset lujilla.


Tämä patsas on jotenkin vaikuttava.  Havmannen, jonka on tehnyt Antony Gormley 

Se seisoo kuin odottaisi jotain tai hyvästelisi jonkun.



Kotiin päästyä olikin mukava puuhailla kotona ja pihalla arkisia askareita.  Syyskesä on jo täydessä vauhdissa ja pihaa pitää alkaa järjestämään syksyä kohti.  Syysasterit jo kukkivat täyttä päätä ja äitienpäiväruusu innostui lämpimässä säässä kukkimaan uudelleen.  Yhden syysistutuksenkin jo laitoin.  Jostain se pitää alkaa.





Ei ole yhtään hassumpaa viettää kesäloma näin syksyllä, jaksaa paremmin talven painaa töitä.



Kommentit

  1. Hyvää alkanutta lomaa. Kiva reissu ollut varmasti ja hieman erilaista nähtävää kuin rantalomilla. Voi miten kaunis äitienpäiväruusu ja vielä paljon nuppuja. <3
    ~Katja

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.