Maaseudulla näkee eläimiä enemmän ja yllättäen, kuin kaupungissa. Ne varmasti pelästyvät suuremmin kuin ihmiset. Ennen kuin on ehtinyt saada kameran latinkiin,eläimet voivat olla jo kaukana. Minäkään en edes heti huomannut peuraa, kun tiirailin pellolla maahan olisiko kyyt tänään liikkeellä.
Se oli muutama sekuntti kun katsottiin toisiamme silmiin. Kamera oli onneksi kaulassa valmiiksi ja sain sen temmattua silmilleni. Sitten vain ihailin juoksun tempoa ja kauneutta.
Linnut ovat sankoin joukoin tulleet Suomeen. Ne vaan ovat niin vikkeliä ja lehahtavat lentoon korkeuksiin. Mukava niitä on seurata ja äänimaailma on toisenlainen nyt kuin muuna vuodenaikana. Kurkiakin oli tänään paljon liikkeelle. Ne vain lensivät parvena todella korkealla. En tiedä minkä takia ne ottavat niin paljon korkeutta. Kaikella on tarkoituksensa.
Perhoset ovat hitaalle kuvaajalle parempia kuvattavia. Ne ovat vähän kankeitakin viileässä ilmassa. Nokkosperhonen on kuvattu, Suruvaippa ja Sitruunaperhonen nähty. Niiden lentoa on hieno seurata. Ne ovat kauniita ja niitä pääsee katsomaan ihan läheltä. Siinä varmaan se viehätys. Jos niitä yrittäisi ottaa käsin kiinni, niin tuskin onnistuisi. Enkä aio niin tehdäkään. Minulle riittää kuvaaminen ja kuvien tarkastelu tietokoneelta.
Hiljenevällä maaseudulla eläimillä on tilaa. Täällä ihmiset ovat tottuneet eläimiin ja niiden vierailuihin pihapiirissä.
