Viime talven tuhoamien mansikantaimien tilalle uusia taimia, perennoja ja kesän ruukussa kasvaneen magnolian olen jo ehtinyt istuttaa. Kasvit juurtuvat vielä hyvin ennen pakkasia. Ei tietysti voi olla varma kestävätkö kasvit talven ja lähtevätkö kasvuun keväällä. Puutarhassa mikään ei ole takuuvarmaa. Siinä se mielenkiintoisuus ja jännitys piileekin puutarhan hoidossa.
Aina voi jotain mennä pieleen. Toisaalta taas kasvun ihmeet ilahduttavat ja saavat jatkamaan.
Alkukesän kukkaloiston jälkeen on syyskukilla aikaa kukoistaa. Yritän istuttaa perennoja, pensaita ja puita sillä periaatteella, että kukintaa olisi keväästä syksyyn. Puista en tiedä syksyn kukkijoita, mutta pensaissa on paljonkin syksyllä kukintansa aloittavia. Pihlajan punaiset marjat ovat kuin kukkasia. Hanhikit, pallohortensia ja syyshortensia ainakin ovat syksyn väriläiskiä.
Ilolla olen seurannut neitoperhosten lentelyä ja oreganonkukista ravintoa ottamassa. Kukkien ei tarvitse olla suuria, että ne hyönteisille kelpaisivat.
Näiden kolmen perennan odotan kasvavan keväällä ikkunani alla.
Kauniita kuvia. Pihlajissa onkin paljon marjoja tänä syksynä. Ja perhosia on runsaasti! Blogissani on puutarhakirjojen arvonta, käyhän kurkkaamassa. Mukavaa viikon jatkoa!
VastaaPoistaOn varmasti mukava odottaa ensi kevättä ja katsoa, mitä ikkunan alla tapahtuu.
VastaaPoista