Piipahdus historiaan aikakauteen tuo aina uuden näkökulman. Louhisaaren tunnetuin asuja on ollut marsalkka Mannerheim, joka asui linnassa lapsuudestaan joitakin vuosia. Ensimmäiset linnan omistajat olivat Flemingejä. Aikakausilta 1700 - 1900 luvuilta kerätyistä huonekaluista ja koristeista on saatu rakennettua, jos ei ihan asukkaiden omia, niin samanlaisia kokonaisuuksia. Elämä oli hienostoperheissa, ei pelkästään seurustelua ja ilonpitoa, mutta jotenkin aika oli kulutettava. Tietysti perheillä oli valtaa ympäristön ja Suomenkin asioissa. Asuinpaikkana ja kotina linna ei varmaan ollut niistä mukavimmasta päästä.
Minua viehättää vanhoissa esineissä niiden koristeellisuus ja kauneus. Posliinifiguureita on monilla lipastoilla.
Ruokasaliin oli katettu kaunis kattaus, vaikka heti olisi ryhtynyt juhlia pitämään. Sinivalkoisuus tuo suomalaisuuden mieleen.
Makuuhuoneet olivat kauniita ja tietenkin koristeellisia. Lämpöä tuomaan petiin palvelijat kantoivat peiton alle kannellisen hiiliastian, joka poistettiin nukkumaan mennessä. Sänkyverhot pitivät lämmön mukavampana. Ne olivat tarpeelliset, eikä vain koriste.
Musisointiin oli tiloja, kuten nykyisin olohuoneet, televisiohuoneet ja kotiteatterit.
Ruuat ja leipomukset valmistettiin ulkorakennuksessa, joista piiat ja emännät kantoivat tarjoiltavaksi.
Käsitöiden tekemiseen oli naisväelle oma huone. Voisin kuvitella siellä syntyneen käsitöiden ohella jutunjuurta ja puheen sorinaa.
Ilman opasta ei linnaan päässyt. Tasatunnein kierros lähti käyntiin. Opas kertoi historiasta ja tapahtumista sujuvasti ja mielenkiintoisesti. Kierros kesti 40 minuuttia. Ulkopuolisiin rakennuksiin pääsi katsomaan itsenäisesti ja myös historiapuutarhaan, jossa oli niinä aikoina kasvatettuja yrttejä, kukkia ja puita.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.