Siirry pääsisältöön

Vanhat tekstiilit uusiokäyttöön

Vanhojakin tekstiilejä voi uusiokäyttää kaikenlaisiin pikkutöihin.  Ompelin fleesefiltistä nojatuolin selkänojaan pussimaisen päällisen,joka ei liiku paikoiltaan.  Se suojaa nojatuolikangasta ja siihen voi tehdä varalle useamman ja erivärisiä.  Pienestä filtistä saa ainakin kaksi päällistä.




 Filtistä jäi vielä hiukan jäljelle ja sain niistä lisävahvistusta patakintaaseen, jonka tein vanhasta esiliinasta.  Se kangas oli jo n. 40 vuotta vanha.  Se on ensimmäinen ompelemani ja vielä jäi kehitettävää, peukalon pitäisi olla isompi.    Siinä on neljä kerrosta, sisäpuoli on samaa kangasta ja välissä filttikerros, joten tilaa olisi ollut hyvä olla lisää.



Leikkasin vanhat farkkuni palasiksi odottamaan seuraavaa ideaa.  Ei kaikkia kangaspalasia voi säästää, mutta kauneimmat ja käyttökelpoisemmat.  Kaikenlaisia kangaskappaleita on myynnissä kirppareille.  Monituiset ovat ne kerrat, kun olen tehnyt niistä tyynyliinoja koristetyynyihin. Vanhat verhot, joista ei enää piittaa, ovat hyvää materiaalia.  Ainakin puuvillaiset.  Pitsikangasta en ole käyttänyt kuin leikkaamalla niistä sopivan kokoisia verhoja mökin huussiin ja saunakamariin. 



 Kangasta tarvitaan tyynyliinoihin valmismitaksi 50*60 cm, Saumanvarat ja 25-30 cm lisämittaa pituusmitaksi, joka käännetään nurjalle puolelle, että tyyny pysyy sisällä.  En enää laita sitomanauhoja. Ne ovat helppoja ommella, eikä sisäsaumojen ole oltava niin siistejä, kun itselle tekee.  On oltava armollinen itselleen.  

Maailman sivu on vanhat tekstiilit käytetty loppuun, joko tehden niistä jotain erilaista tai leikkaamalla ne matonkuteiksi.  Matonkutomisen taitajia on varmaan paljon, minä en kuulu niihin.  Olen nähnyt pehmeitä kuteita virkattavan matoiksi tai koreiksi.  Se on mielestäni liian työlästä.  Oikein innokkaille on kaikenlaisia ohjesivuja netissä.  Voi vaikka ommella tilkkupeiton tai jotain pienempää.


Sisäpuuhailun välillä on mukava käydä välillä haistelemassa raikkaita tuulia.  Keuhkot tykkää ja mieli valaistuu.  Ei tarvita mitään erikoista retriittiä vaan luonto hoitaa kuntoa ja mieltä.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen