Puutarhapolun varrelta

Kevättyöt on polkaistu vähitellen liikkeelle ja parin viikon päästä ollaan jo täydessä vauhdissa.  Puutarhamyymälät on koluttu ja suunnitelmia tehty mielessä.  Omenapuun oksia katkottiin pari viikkoa sitten.  Yhdessä kesässä ne kasvavat oksia sinne tänne kuin pajut konsanaan.  Ei kovin isoja leikkauksia uskalla joka kesä tehdä.  Pitäisi katkoa ylöspäin kasvavat, sisäänpäin kasvavat ja rungosta kasvavat oksat.  Latvuston läpi täytyisi mahtua heittämään vaikka kori.  Siinä sitä on tekemistä.  Rivitalopihassa ei oikein voi kasvattaa kovin isoa puuta, joten katkomme latvoistakin aikalailla, ettei naapurin puutarha pimene kokonaan.  Lavankaulukset siirsin suosiolla nyt mökkipihaan.  Siellä niillä on enemmän tilaa.  Vielä ei sinne ole istutettu mitään, mutta maata olen jo hiukan kääntänyt.  Istutusaikataulu on vuosien varrella aikaistunut.  Ennenvanhaan perunat istutettiin vasta 6.6, nyt niitä on alettu istuttamaan jo heti toukokuun alusta.  Tästä linkistä pääsee katsomaan paremmin perunan i

Ruuanlaitto mökkiolosuhteissa on välillä hankalaa.  Juoksevan veden puuttuessa vesi on nostettava kaivosta, lämmitettävä se joko saunan padassa tai hellalla.  Sähköhella helpottaa jonkun verran.  Puuhellalla tehdään myös ruokaa jos on pidempikestoisia ruokia. On vielä sanottava, että on mietittävä kuinka monta levyä pistää päälle sähköhellassa, ettei mene sulake.  Puut ovat suojassa pihalla josta ne on haettava.  Ne on ensin haettu metsästä, pilkottu ja kuivattu. Haudutettavat ruuat tehdään leivinuunissa, kesällä sähköuunissa.  Ei ole entisaikaan olleet helppoja keittiötyöt, kun ei ollut sähköä.  Joka kahvinkeittotippaan oli laitettava hellaan tuli.  Meillä harrastetaan paljon astia kerrallaan tiskaamista.  Jos sitä ei tee, tiskiä kertyy aika paljon.  Silloin on kannettava tiskivesi saunan padasta tai vietävä tiskit saunalle.  Näitä kaikkia kannattaa miettiä mikäli on mökin ostoaikeissa. Tätä pyöritystä on jatkettava joka päivä. Mikähän ihmisiä ajaa mökkielämään?  M

Maaseutu kutsui  pääsiäiseksi mökille ja ajellessani ensimmäinen tuoksahdus maaseutua tuli jo autoon sisäälle.  Puusaunan lämmityksen tuoksu, tunnistettava, tuo mieleen kesäillan, lapsuuden saunamatkat.  Jostain syystä mieleen tulee koivuvihta, vaikka on aikainen kevät, eikä koivuissa ole lehden lehteä.  Tuoksu on niin ainutkertaisen tuttu ja turvallinen. Tuoksumuisti on erilainen, kuin muut muistamiset.  Se tuo mieleen tunnelmat ja ihmiset, jotka siihen liittyvät.  Voi olla, kun lapsuudesta on jäänyt joku tuoksu mieleen, sitä ei syrjäytä jälkeenpäin nuuhkaistut tuoksut, vaikka tilanne olisi sama.   Maaseudulla on aina rauhallisempaa, kuin kaupungissa.  Nyt tilanteen takia on vielä rauhallisempaa.  Ei näkynyt ihmisistä vilahdustakaan, kun kävin kävelemässä metsätiellä.  Juuri sataneessa lumessa näkyi vain pienten eläinten jälkiä, omien jälkieni lisäksi.  Lumi suli iltapäivään mennessä.     Onko tämä sitten takatalvea vai ei.  Usein säiden vaihdellessa tähän aikaan sataa lunta.  Suomess

Kevät sai minut muistelemaan kirjoittamiani juttuja keväästä.  Aina kevät on minua kiehtonut.  Kevät on heräämisen aikaa.  Kevät on huumaantumisen aikaa.  Tänä keväänäkin  minulla on mielessä hienoja tulevia juttuja.  Tällä hetkellä on vielä vaisua ja odottelua tilanteen takia, mutta kyllä se kesä sieltä tulee.     Puutarha- ja  kevätaiheisia ajatuksia Yritän muokata maata ja lannoittaa, luonto ja säät antavat päätöksen, mikä kasvaa ja kukoistaa. Keväiset lehtipuut ovat kuin taideteoksia, patsaita. Ilman lehtiä niiden veistoksellisuus tulee esiin. Puiden oksat kääntyilevät joka suuntaan.  Ne näyttävät sormilta, jotka koukistelevat nivelvaivaisina kohti taivasta.  Toisten puiden oksat ovat kääntyneet kohti maata. Ruusun kasvatus on vaikeaa.  Piikikäs kukka on puutarhan valtias, se ei anna anteeksi huonoa kohtelua. Suomen kesä on nopea kuin rusakon hyppy ojan yli. Keväinen päivä on palkinto pitkästä, kestetystä talvesta. Kesä näyttää välillä kyntensä, hellettä odotellessa, pilvet viipyvä

Vanhojakin tekstiilejä voi uusiokäyttää kaikenlaisiin pikkutöihin.  Ompelin fleesefiltistä nojatuolin selkänojaan pussimaisen päällisen,joka ei liiku paikoiltaan.  Se suojaa nojatuolikangasta ja siihen voi tehdä varalle useamman ja erivärisiä.  Pienestä filtistä saa ainakin kaksi päällistä.  Filtistä jäi vielä hiukan jäljelle ja sain niistä lisävahvistusta patakintaaseen, jonka tein vanhasta esiliinasta.  Se kangas oli jo n. 40 vuotta vanha.  Se on ensimmäinen ompelemani ja vielä jäi kehitettävää, peukalon pitäisi olla isompi.    Siinä on neljä kerrosta, sisäpuoli on samaa kangasta ja välissä filttikerros, joten tilaa olisi ollut hyvä olla lisää. Leikkasin vanhat farkkuni palasiksi odottamaan seuraavaa ideaa.  Ei kaikkia kangaspalasia voi säästää, mutta kauneimmat ja käyttökelpoisemmat.  Kaikenlaisia kangaskappaleita on myynnissä kirppareille.  Monituiset ovat ne kerrat, kun olen tehnyt niistä tyynyliinoja koristetyynyihin. Vanhat verhot, joista ei enää piittaa, ovat hyvää materiaalia.