Siirry pääsisältöön

Istutusta vaikka siemen kerrallaan

Olen päässyt pienesti istutuksen makuun.  Välillä odottelu on aivan kamalaa, kun ei voi tehdä mitään puutarhassa.  Järki sanoo, että nyt on vasta maaliskuun puoliväli, eikä näillä leveyksillä mikään kasva ulkona.  Ei se kuitenkaan auta, kuin hetken ja taas olen pohtimassa mitä laittaisi ruukkuun, purkkiin tai lautaselle. 

 Tulppanit alkavat ponnistaa pinnalle.  Istutin ne viime syksynä tällä kertaa koriin.  Niitä voi nyt siirrellä halunsa mukaan mihin paikkaan tahansa.


Tein pari viikkoa sitten koeistutuksen pelargonian siemenillä.  Sirkkalehdet ovat nousseet pintaan.  On arvoitus miten ne jaksavat tästä eteenpäin.  Ne on pakko pitää sisällä, joten ne ovat varmasti liian lämpimässä.  Jätin siemeniä varalle myöhemmäksi.  Istutukset ovat, minulla ainakin, onnenkauppaa.  Joskus ne onnistuvat, toisinaan eivät.  Pääasia on, että pääsee istuttamaan.



Tein niin uhkarohkean tempun, että laitoin viisi itänyttä perunaa ämpäriin.  Ei ole suuri rahallinen merkitys kasvavat tai eivät.  Tänään olivat Varsinais - Suomessa jo istuttaneet avomaalle ensimmäiset perunat.  Ämpärin sijoitin kissanhäkkiin.  Eiväthän ne kasva jos on kylmää, jos ne ilmaantuvat pinnalle silloin pitää peittää.  Perunanvarret eivät kestä pakkasta yhtään.



Talvi on ollut kummallinen kaikenkaikkiaan.  Lämmintä ja vesisadetta.  Toivottavasti kevät on normaali.  Pääsiäinen on kuukauden päästä.  On ollut kaikenlaisia säitä pääsiäisenäkin, toisinaan ovat perhoset lennelleet joskus on ollut pakkasia.  En mitään kesää vielä haikaile, mutta talveakaan en halua nyt enää tulevaksi.  Olisi tullut aikanaan.

Viime vuonna oli maaliskuun lopulla vielä tämän näköistämern rannalla.


Kommentit

  1. Siitä ne kevätpuuhat hiljalleen lähtevät vauhtiin. Talvi on ollut erittäin kummallinen. En muista toista vastaavaa olleen milloinkaan. Toivottavasti olisi vain poikkeusvuosi eikä tulisi tavaksi. Mitähän tuleva kesä tuo tullessaan? Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen