Siirry pääsisältöön

Mitä tekisi sadepäivänä

Sateinen päivä ja vapaapäivä, siinä pulma.  Mieli tekisi mennä pihalle vähän rapsuttelemaan.  Ei ole kuitenkaan niin paljon intoa, että sadevatteet päällä haravoisi.  Silloin on hyvä mennä tietokoneelle ja katsella kauniita ja vähemmän kauniita kuvia arkistojen kätköstä.  Kenties niille löytyisi vielä käyttöä.  Kuvista voi rakennella kollaasioita tai tehdä niistä pikkuisia diaelokuvia.  Niitä voi jakaa toisten mieliharmiksi ja ehkä huviksi facebookissa, instagramissa, twitterissä ja monessa muussa somen kanavassa.

Perhosia
Kuvaus on yksi osa puutarhaharrastuksessa.  Eihän niitä kaikkia istutuksia ja tekemisiä muista vuosien varrelta jos niitä ei kuvaa tai kirjoita ylös.  Niistä voi sitten ottaa oppia mitä ei kannata istuttaa seuraavana vuotena tai mikä onnistui yllättävän hyvin.  

Ruska ainakin on ollut mahtava tänä vuonna.  Tein siitä pienen diasarjan.  Näitä diasarjoja on mukavampi katsella kuin entisiä, joita jossain näytettiin.  Kone raksutti ja kuvat heijastettiin kankaalle.


Oma kuvadiani löytyy tämän linkin takaa.







Kuvista voi tehdä tulostimella kortteja tai pieniä kuvatauluja.  Taitavat tekijät osaavat laittaa kuvia vaatteisiin ja muihin kankaisiin.  Sitä voisi joskus kokeilla.  Ei se ohjeen mukaan niin vaikeaa olekaan mitä kuvittelin.  Tulostin pitää olla kotona tai sitten teettää kuvan jossakin valokuvaliikkeessä kalvolle, minkä voi silittää kankaaseen.


Nykyisillä puhelimillakin pääsee hyvin valokuvauksen imuun.  Ne kehittyvät vauhdilla ja korvaavat nyt jo pienemmät pokkarikamerat.  Niissä on paljon hyviä ominaisuuksia kuvien parantamiseen.  Minun puhelimeni ei ole parasta A-luokkaa, silläkin saa silti jonkinlaisia kuvia.  Puhelin on melkein aina mukana, sillä saa yllättävistä tilanteista kuvia.  Tietoa saa puhelinten tekniikasta netistä tai lehdistä.  



Digikuvaamisessa on hienoa, kun huonot voi helposti poistaa, eikä ole kallista.  Niitä voi itse parannella tietokoneella.  Kaikki voivat kehittyä siinäkin harrastuksessa.  Puutarha on hyvä alue harjoitella, kasvit vaihtuvat ja uutta tapahtuu joka vuosi.  Minulle harrastus on tuottanut iloa ja se on mielenkiintoinen harrastus.



Kommentit

  1. Monenmoisia perhosia olet onnistunut kuviisi vangitsemaan! Minullakin pääasiassa puhelin, jolla kuvaan. Perheessä on myös hyvä järjestelmäkamera.

    VastaaPoista
  2. Kuvat piristävät sadepäiviä. Kuunita perhosia ja ihanat pihlajat! HYvää syksyn jatkoa sinulle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.