Siirry pääsisältöön

Vintagea ja vanhoja tavaroita

Kaikenlainen vaha tavara ja varsinkin esineet, mitkä voi kirjata kuuluvan vintageen, ovat muodissa.  Minäkin pidän -40 ja -50 lukujen tavaroista.  Niissä on enemmän luonnetta kuin nykyisissä.  En varsinaisesti keräile sellaisia, mutta ostan jos hinta on kohdallaan.  Lapsuuskodistani jäljelle jääneet astiat ovat aina kunniapaikalla vitriinissäni.  En raaski niitä käyttää, vaikka pitäisi.  Eivät käyttöesineet ole tarkoitettu kaapissa säilytettäviksi.  Ehkäpä joskus juhlahetkenä otan ne esiin ja muistelen lapsuuttani.


Minusta on mukavaa katsella vanhoja taloja ohikulkiessa ja kuvitella niihin asukkaat.  Niitä on paljon maaseutukunnissa.  Siellä ne seisovat asumattomina ja unohdettuina.  Lahoavat hiljaa paikalleen.  Joistakin pidetään sen verran huolta, etteivät ilkivallan tekijät tohdi sisälle pyrkiä.  Niitä ei haluta myydä, eikä ostajia välttämättä löydykään.  Sääli niiden rakentajia kohtaan, jotka joskus ovat ne perheelleen rakentaneet.  Melkein kaikki palvelut ovat kaikonneet maaseudulta, eivätkä sinne muuta kuin todella hiljaisuutta ja omaa rauhaa kaipaavat.



Kirpputoreilla kiertää nykyään kaikenlaista väkeä.  Ei enää kaikkein köyhimmät vaan kauniita ja erilaisia tavaroita etsivät.  Esineet voidaan tuunata ja käyttää eri tarkoituksessa kuin alunperin.  Täytyy vain omata hiukan suunnittelukykyä ja käsitöitä.



Pari linkkiä vanhasta uudeksi tekemiseen.  Minäkin silloin tällöin teen jotain muuta vanhoista kankaista.  Verhoista tyynyliinoja tai jotain muuta yksinkertaista.  Ne ovat ainakin käytössä   uudelleen, joten kierrätysajatus on toteutettu.

Neidon ryöstö
Mökillä on seinillä näkyvillä kaikenlaista vanhaa.  Seinävaatteita, karttoja ja vanhoja kipsitauluja.  

Ainoat vanhat tavarat, mitä en halua huoneisiin, ovat jotenkin ränsistyneet ja suorastaan rikkinäiset huonekalut.  Minusta niissä ei ole mitään hienoa.




Kommentit

  1. Pidän myös kovasti kauniista vintage huonekaluista. En myöskään oikeastaan keräile vintagea, mutta olisi kiva, jos kaikki kodin huonekalut olisivat vintagea. Totta, erittäin kauniita astioita ei meinaa millään raaskia käyttää. https://www.patinaputiikki.fi/tuoteryhma/wanhat-tavarat

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen