Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2019.

Elämäntapa

Elämäntapa, jota myös #lifestyle nimellä kutsutaan.  Minulla se on ollut aina lapsuudesta saakka säilyttävä ja uudelleen käytettävä jos puhutaan tavarasta.  En oikein pidä kertakäyttökulttuurista.  Katselen tavaroita ennen poistamista moneen kertaan ja harkitsen voiko sen käyttää muussa tarkoituksessa.  Kenties joku toinen voisi sitä hyödyntää.   Vanhat huonekalut ovat monessa tapauksessa paljon kauniimpia ja kestävämpiä kuin uudet.  Moni muukin on hurahtanut säilyttämiseen.  Kirpputorit ovat täynnä tavaraa, ehkä liiankin täynnä.  Useat myyjät saavat viedä myymänsä tavarat takaisin kotiin. Tavaraa on monessa kodissa varastot täynnä ja tavaraa lattiasta kattoon. Tätä huonekalua ihailen aina ohi kulkiessani.  Se on kuin iso koru huoneen seinustalla.  Kaikki tässä kuvassa on vanhaa.  Kaappi tietenkin, kynttilänjalat, ilmapuntari ja kuparinvärinen taulu. Keräily ei välttämättä ole paljon tai yhtään halvempaa kuin uuden ostaminen. Kun saa mieleisensä tavaran, se tuo pienen

Ruukutusralli käyntiin

Joka keväinen työ on alkanut.  Vanhoihin kasveihin koko multaus tai lisäys.  Uusia kasveja ihailtavaksi edes vähäksi aikaa.  Vaikeutensa on lemmikin tunkeminen puuhaan mukaan.  Se haluaa nuuhkia myös mullan tuoksua, vähän maistellakin kasvia.  Flamingokukasta se ehti jo napsia tulollaan olevat kukat.  Minun oli pakko siirtää kissa ulkopuolelle ja ovi kiinni saadakseni työskentelyrauhan. Ostettua tuli flamingonkukka, muorinkukka ja piristykseksi esikko sekä joku tuntematon kukka, jonka nimeä kassamyyjä ei tuntenut.  Se myytiin nimellä vihermix. Ruukutettua ne tulivat, yksi kevättyö tuli tehtyä.  Samalla tuli siivottua kukkahyllykin. Sainpauliat olivat vielä hengissä, samoin muratti, marraskaktus ja pari muuta.  Pienten tilojen ja kissan takia ei voi pitää suurta kukkatarhaa sisällä.  Pienikin määrä piristää. Kaupoissa on paljon valikoimaa sisäkasveiksi.  Kaikki eivät  viihdy meillä, hoidon tai olosuhteiden vuoksi.  Opin joka vuosi jotain uutta.  Sen takia en lu

Pieni on kaunista

Pienestä puutarhasta kasvaa haaveet isosta puutarhasta. Kirjastosta tulee kannettua puutarhakirja jos toinenkin.  Nyt löysin näin talvikaudelle sopivan kirjan.  Olen haaveillut pikkuruisesta puutarhasta lasipulloon tai mihin vain sopivaan astiaan.  Yhden kerran jo kokeilin, mutta jouduin sen hävittämään.  Kyllä sekin istuttaessa ihan mukavan näköinen oli, mutta toinen kasveista ei oikein viihtynyt siellä. Kapeasuisen pullon kanssa on vähän vaikeampi toimia.  Pitäisi olla pitkät ja kapeat pihdit, joilla voi asetella kasveja ja kiviä.  Olen nähnyt kuvia, joissa on tehty pulloihin ja lautasille maisemia.  Niihin voisi käyttää nukketaloihin tehtyjä tavaroita. Maisemat ja puutarhat on tehty ihmisiä ja eläimiä varten, miksi siis ei voisi käyttää minipuutarhaan pieniä nukkeja ja kalusteita. Minikokoisia kasveja pitäisi löytää.  Ainakin sellaisia, mitkä voi leikata pieniksi useamman kerran. https://www.meillakotona.fi/artikkelit/minikasvit-tuovat-kotiin-kiehtovia-yks

Talvikävely puistossa

Lumisessa maisemassa puut saavat uusia muotoja.  Ne kietoutuvat kermamaiseen pakkaslumeen..  Tuuli ei ole pudotellut lunta pois ja maisema alkaa näyttää paikoittain Lapista näytetyiltä kuvilta.  Lisää lunta on luvassa.  Porissa ei ole näyttänyt tältä moneen vuoteen, ehkä kymmeneen vuoteen.  Monella liikkuminen alkaa olla vaikeaa, mutta kaunista on , sitä ei kai kukaan voi kieltää. Täällä päin puistoissa on paljon lehtipuita, jonkun verran kuitenkin on havupuitakin , joihin lumi kerääntyy erilailla. Pieni väripiristys löytyi Vihertietokeskuksen seinältä.  Muovisia ruukkuja oli kiinnitetty verkkoon ja ympärille oli kiedottu valoketju. Päivällä ne eivät oikein erotu, mutta pimeällä ne varmaan näyttävät nätiltä.  Pulleroinen lumivaippa on kietoutunut oksien ympärille, kuin suojaamaan puuta.    Näihin puihin on kertynyt lunta kauniille kumpareille.  Valot niitäkin piristävät.  Mukavaa on, että joulun aikaan laitettuja valoja ei heti riivitä poi