Siirry pääsisältöön

Talven puuhia kesää odotellessa

Ensimmäiset siemenpussit tulivat postissa kotiin.  Nyt voi jo alkaa haaveilemaan ensi kesän istutuksista.  Kotvasen kestää vielä ennen kuin lumipeitteet ovat hävinneet.  Sinä aikana voi suunnitella tulevaa ja askarrella kotona.  Minun käteni ja taitoni eivät riitä mihinkään kovin taidokkaaseen tekemiseen.  Silloin täytyy miettiä mitä osaa jonkun verran.  Valokuvaan paljon ja silloin tällöin onnistuu jollain lailla.  Kehitin tulostimessäni muutaman valokuvan ja laitoin raameihin.  Tyhjä paikka seinässä täyttyi.


Taidokas tekeminen kiinnostaa katsellakin.  Kävimme ihailemassa Ellivuorella Kivilinnaa, jonka rakennutti taiteilija Daniellsson.  Kesäisin he siellä asustivat.  

 Ikkunasta oli hyvä ihailla metsäistä luontoa ja maalata tauluja.  Korkealta näkee paljon.


Linnassa ei ole käytetty laastia vaan kivenmurikat on ladottu tiiviisti yhteen.  Se on kestänyt vuosikymmeniä.  Kylmä siellä varmaan on ollut, tulisijaa on jouduttu varmaan lämmittämään kesäisin.


Lumi peittää nyt kauniisti kaiken luonnossa.  Kivet ovat pehmeitä patsaita ja puut veistoksia.  Taidetta pystyy hyvin ihastelemaan vaikka ei sen tekemistä aina ymmärtäisikään.  Kannattaa kulkea avoimin silmin.

Kommentit

  1. Hienoja kuvia olet ottanut. Täälläkin siemenpussit alkavat olemaan ajankohtaisia. Kylvöjäkin pitäisi tehdä, pitäisi vain kylvömultaa käydä ostamassa ensin. Mukavaa tammikuun jatkoa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.