Siirry pääsisältöön

Lumi toi satumaan takapihalle

Talvi löytyy takapihaltakin.  Kun ei käy takapihalla moneen päivään ja lunta tulee, niin takapihakin näyttää lumiselta ja kauniilta satumaalta.  Kaikki on hautautunut kimaltelevaan lumeen.  Aurinkokin viimein näyttäytyi ja valaisi lunta.  Ei tarvita paljon, kun mieliala nousee.  

 Tikapuut on saanut lumiset helminauhat portailleen.  Pakkaslumi lähtee seuraavan tuulen aikana.  Katoavaa kauneutta kannattaa kuvata.  Ne jäävät muistoihin näkyvämpinä.  



Nyt oli onneksi kuvattavat lähellä.  Aina ei ole  mahdollisuutta lähteä metsiin ja kauemmas.  








Lyhtyä ei ole käytetty varsinaiseen tarkoitukseen pitkään aikaan.  Nyt sitä ei raatsisi puhdistaa, kun se on saanut lumisen viitan ympärilleen.


Keinuun on istahtanut lumikasa.  Pulleana se vartioi omaa alaansa.  Minusta se on paremman näköinen näin, kuin siivottuna.  Ei siinä kuitenkaan tarkena pakkasella istua.


Aurinkolampulla on lumipipo vinossa.  Aurinko ei ole niin paljon paistanut, että olisi saanut valon päälle.  Kaunis se on näinkin.

Lumi kimaltelee taustalla.  Lamppu on kuin näyttelijä lavalla.



 Talvinen näkymä viereiselle pellolle on rauhoittava.  Pellolle ei ole tehty yhtään latua, eikä jalanjälkiä näy.  Voisi kuvitella ettei lähellä asu ketään.  Se on utopiaa koska vieressä on 500 oppilaan koulu, joille ehkä tehdään latuja pellolle seuraavan arkipäivänä.

Urheasti talven pitkä heinä kantaa lumensa. " Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää."  Minä ainakin.  Talvesta on otettava kaikki ilo irti.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen