Siirry pääsisältöön

Kaappien tavarapaljoudesta irti

Viikon ajan olen kerännyt tavaraa myydäkseni ne kirpputorilla.  Kyllä, olen lukenut Kon Mariakin, mutta tämä on minulle tavanomaista.  Koetan päästä irti liiasta tavarasta, en kuitenkaan pidä ihan niin minimalistisesta järjestyksestä, mitä Kon Mari edustaa. Jostain sitä tavaraa kerääntyy kaapeihin, voisin sanoa melkein huomaamatta.  Aina en muista mistä asti tuokin tavara on kaapeissa seilannut.  Paha tapani on siirrellä tavaroita paikasta toiseen.  Jokaisen tavaran kohdalla pitäisi syventyä sen tarkoitukseen ja tarvittavuuteen.  

Yksin asuessa ei tarvitse välittää muiden toiveista ja tarpeista, kun on muita perheenjäseniä, niin ei voi hävittää toisen tavaroita ilman lupaa.  Siitä tulee sanomista.

Onneksi varasin myyntipöydän vasta muutaman viikon päähän ja useammaksi viikoksi.  Eihän myynnistä saa aina edes omiaan takaisin, muuta kierrätystä tulee.  Vanhat tavarat kiertävät minun kaapistani toisten kaappiin.

 Uimalaseja minulla oli kolmet.  Olen päättänyt harjoitella uimista lasien kanssa.  En ole vielä toimertunut aloittamaan.  

Annoin yhdet lapsenlapsille, yhdet jätin itselleni ja yhdet myyntiin.  Tällainen karsiminen on vielä helppoa.

Kun tullaan siihen tilanteeseen, että tavaraa tai vaatetta on vain yksi kappale, niin poisto on hankalampaa.  Vaikka vaatetta ei ole käytetty pariin vuoteen, eikä se välttämättä mahdu edes päälle, niin teko on vaikea.  Ehkä minä laihdun ensi vuonna.  





Ison kasan olen jo saanut kerättyä ja vielä se siitä kasvaa.  Kaappien kätköissä voi olla piilossa todellisia helmiä tai tarpeetonta solaa.  Valintoja on tehtävä.






Tavara, josta minun on vaikea luopua, on kirja.  Niitä on kertynyt satoja tai ehkä tuhansia, en ole varma.  Niitä on hyllyissä, kaapeissa ja laatikoissa kotona ja mökillä.

Tiedän, ettei kirjoja enää kovin arvosteta.  Minulle ne ovat rakkaimpia tavaroita.  Toisinaan luovun muutamasta ja vien kirjaston vaihtohyllyyn.  Kenties sieltä ne löytävät tiensä toisten kirjoja rakastavien haltuun.  

Jokaisella on varmaan jotain mistä viimeiseksi luopuu.  

Niille raivataan tilaa, eikä se ole väärin.  








http://www.hyllymeri.fi/  Tämä kirppis on yksi siistimmistä ja suosituimmista kirpputoreista.  Kirpputoritkin ovat vähentyneet, mutta uusia syntyy.  Ne ovat tarpeellisia kierrätyksen takia.  Saa siitä ainakin kirpputorin pitäjä toimeentulonsa.

Kommentit

  1. Minulla on meneillään samanlainen projekti. Paljon tavaraa on mennyt myyntiin facen kirppariryhmiin. Tori.fi:ssa olen myös myynyt jotakin. Kirjoja on todella paljon, joistakin on luovuttava. Vien ylimääräiset kirjaston vaihtohyllyille. Uskon, että sieltä ne löytävät hyvän kodin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen