Siirry pääsisältöön

Rivitalon takapiha selviää helteistä

Helteistä on melkein selvitty, ensi viikoksi luvattiin viilenevää.  Pelkäsin jonkun verran, että takapihani kasvit eivät selviä helteistä.  Siellä nousee lämpötila pahimpina päivinä +50 asteeseen.  Varsinkin, kun olin mökillä pari kolme päivää välillä.  Ne selvisivät vaihtelevasti.  Kokeilin kuukausimansikkaa parvekelaatikoissa ja kastelin niitä ensin vähän liikaakin.  Olen saanut mansikoita jo muutamaan otteeseen.


Avomaakurkut viihtyvät oikeastaan paremmin kuin luulin, olen saanut satoa jo niistäkin.  Vasemmalla kasvihuonekurkku, joka ei suostu kasvamaan tuon isommaksi.


Kurkun varret versovat laatikon yli ja jatkavat matkaa nurmikolle.  En ole varma täytyisikö varsille tehdä jotain.  Annan niiden kasvaa ja katsotaan miten käy.


Pensaskirsikkatomaatti, joka on ulkona, on antanut punaisia hedelmiä, mutta kasvihuonekirsikkatomaatti on vielä vihreänä.

 Tomaatteja on terttuina monilla oksilla.  Voi olla, että kypsymisen suhteen aurinkoinen seinusta olisi parempi tomaateille, kuin vähän varjossa oleva pieni kasvihuoneeni.  Toki siitä on ovi ollut auki näillä keleillä.

Papupenkki, joka on seinustalla muovilaatikossa, on pärjännyt ihan hyvin.  Yhden satsin olen jo saanut pakastettua wokkejani varten.  Paras kasviswokki on öljyssä paistetut kasvikset, johon lisäilen mitä sattuu olemaan. Listalla on papujen lisäksi: kesäkurpitsa, sipuli tai purjo, porkkana ja kyssäkaali.  Tosi hyvää.

Vielä on ihan pakko laittaa kuva yllätyksestä, joka tupsahti viime mökkireisulla tupaan hellan luukusta.  Lepakko oli jostain syystä mennyt piipusta hormiin ja tuli luukusta ulos.  Kissa sitä vähän kohteli kaltoin, mutta lentämään se lähti viimein ovesta.


Kommentit

  1. Jännät nuo kurkut. Täällä menee ihan toisin päin. Kasvihuonekurkut tekee kasvihuoneessa paljon satoa, mutta avomaankurkut kasvimaalla eivät kasva. On liian kuivaa, vaikka olen yrittänytkin kastella. Siellä näyttää ulkonakin kaikki kovin reheviltä ja hyvinvoivilta kuumuudesta huolimatta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen