Vesi on tärkeää, mutta ei kaikille kasveille

Järvissä vielä vettä riittää ja kasvit järvien rannoilla kiittää. Ne pysyvät vehreinä tässäkin kuumuudessa. Kaikki kasvit eivät silti ole vesikasveja, niillä riittäisi pienempikin vesimäärä. Hankaluus on siinä, että ne on kasteltava. Vilvoittavia vesiä sitä itsekin hakee, kun tuntuu tukalalta.

Joillekin kukkasille ja muille kasveille liika vesi on myrkkyä. Pelargonit on hyvä esimerkki. Laitoin pelargonin altakasteluruukkuun ja pidin märkänä, eihän se siinä viihtynyt. Siinä se on vieläkin, mutta kastelen vain päältä ja nyt se kukkii kauniisti.

Suurin osa perennoista pärjää ihan minimaalisessa kastelulla.

Nämä kellomaiset kukat röyhistelevät kauniina, vaikka niitä ei ole kasteltu yhtään koko kesänä. Yhden sadepäivän ne saivat.

Liljatkin nousivat kauniin keltaisina maasta ilman kastelua. Ruusut ovat myös yllättävän sitkeitä. Niillä on varmaan juuret, jotka yltävät syvälle ja laajalle.

Jaloruusut eivät niinkään, mutta ruusupensaat.

Täytyy iloita niistä kukista ja kasveista, jotka ovat yhtä kestäviä kuin ihmiset.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista