Siirry pääsisältöön

Loman alkaessa

Loman alkaessa mieli on täynnä suunnitelmia puutarhassa ja kotona.  Minulle keskikesä  on ongelmallinen.  Istutukset on pääosin hoidettu, eikä vielä ole mitään satoa, mitä poimia.  Rikkaruohojen nyppiminen ei ole haavehommaani.  Yleensä meillä onkin työjako perheessä, minä istutan ja isäntä hoitaa.  Vielä on onnistunut hyvin.  

Aina löytyy jotain uusittavaa kasvustoa.  Astiataimia voi istuttaa koko kesän.  Minulla onkin suunnitelmissa kivikon uusiminen.  Kivikkokasvit ovat yleensä hyviä säilymään.  Talvi ei ollut nyt paras mahdollinen kasveilleni kivikossa.  Ne kukkivat kovin myöhään ja ympärillä oleva heinikko on ryöstänyt alaa.  Siispä se on ensimmäisten lomapäivien puuha.  

Näin se kukki vielä viime vuonnakin.  Se on uhkaavasti mataloitunut ja voikukka-armeija lähestyy pellolta.  Multaa ja kiviä se tarvitsee lisää.  












Minulle loma ei ole pelkästään löhöilyä, vaikka mukavaa sekin on.  Puutarha-asioiden lisäksi liikunta, lukeminen ja kirjoittaminen täyttää aikani.  Nyt voi harkita ihan itse, mihin aikaan mitakin tekee.

 Sadetta ei kovin paljon lomalla kaipaa, mutta nyt alkaa olla huutava puute kosteudesta.  Mökillä kaivossa veden pinta alkaa laskea, eikä sitä voisi käyttää kastelemiseen.



Pyöräilyyn, puutarhan hoitoon, uintiin ja ehkä jopa onkimiseen on nyt aikaa.  Hyvä ja virvoittava kesäloma on toiveissa.  Jaksaa taas sitten painaa töitä syksymmällä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen