Siirry pääsisältöön

Valokuvausta

Olen käynyt pari kuukautta järjestelmäkameran käyttökurssilla.  Teen aina kaiken takaperoisesti.  Minulla on ollut järjestelmäkamera 10 vuotta.  Toinen kamera menossa.  Automaatilla saa ihan hyviä kuvia, mutta omilla säädöillä ja valinnoilla saa ainakin mielenkiintoisempia kuvia.  Onhan minulla ohjekirja kameran käyttöön, mutta näin yksilöllisemmällä opettelulla se on helpompaa.  Käydään yksi asia kerrallan läpi ja kokeillaan sitä.

Kokeilemalla oppii jos oppii.  Kaiken tarkoitus on aina oppia jotain uutta ja mielenkiintoista.  Olen kuvannut aina paljon, nyt siihen harrastukseen saa enemmän syvyyttä.  Kuvauksen harrastus on hieno lisä puutarhaharrastukseen.  

Meillä oli kotitehtävänä kokeilla liikkuvan kohteen kuvaamista aikasäädöllä.  Se oli yllättävän vaikeaa.  En halunnut lähteä kameran kanssa liikkuvia kohteita kuvaamaan liikenteeseen ja kissa ei liikkunut yhtään vaikka maanittelin.  Lintujen kuvaaminen ikkunan läpi oli helppo ratkaisu.  Sain istua lämpimässä ja räpsiä kuvia.  Harjoittelua on vielä jatkettava paljon, että kuvat olisivat mallikkaita.  Kuvaamisella jalustan kanssa saa vakaampia kuvia.  Sinitiainen on pääosassa näissä kuvissa.  Ruokintapaikalla ei näy harvinaisempia lintuja, mutta onhan sinitiainen kovin kaunis.










Kommentit

  1. Nuo kamerakurssit ovat meillä päin yli suosittuja, että paikat menee nopsasti, niinpä olen monena vuotena jäänyt näppejä nuolemaan. Kurssi olisi niin omiaan antamaan syventävää opetusta itseopitun lisäksi. Hyviä tinttikuvia olet saanut. Sinitiaiset ovat söpöjä, pieniä ja pippurisia. :-) ~Katja

    VastaaPoista
  2. Sinitiainen on kaunis lintu ja kuvasi ovat hyviä ikkunan läpi otetuiksi. Automatiikka on se helppo ratkaisu, mutta parhaimmat kuvat saa itse säätämällä. Toivottavasti kurssista tulee olemaan hyötyä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen