Siirry pääsisältöön

Kesä 2017

On jo aika muistella mennyttä kesää.  Onnistumisiakin tuli, vaikka tuntui välillä, että jatkuvasti satoi vettä, eikä mikään kasvanut.  Väkisin ei voi kasvattaa mitään, hyvä huolto ja ravinteet auttavat paremmin.  Vähän niin kuin lapsen kasvatuksessa.  Kukkien kasvattamisessa on se hyvä puoli, että kaiken voi aloittaa uudestaan seuraavana kesänä.

Meillä on kaksi puutarhaa, iso ja pieni.  Kokeiluareenaa löytyy välillä liiankin kanssa.  Onneksi ei tarvitse ihan yksin puurtaa.  Kumpikin tekee sen mitä osaa ja jaksaa.  Aina ei tarvitse tehdä mitään, voi vain istuskella ja nauttia näkymistä.  Näin talvella sitten kuvista, mitä on ottanut kesän aikana.

Monet näistäkin kuvista on jo ollut näytillä, mutta halusin koota vielä muutaman tähän juttuun.

Unikot kukkivat kauniisti rivitalon pihalla.  Hentovartisia ja isokukkaisia.  Terälehdet tippuivat aika nopeasti, ehdin sentään kuvaamaan. 




Kärhön suuret kukat kaunistivat omenapuun runkoa.























Robinson Red päivänkakkarat ovat iloisesti kaksivärisiä, kuin pieni keltainen aurinko punaisten terälehtien keskellä.  Täytyy tukea, kun kasvavat niin pitkiksi.









 Iloinen yllätys oli, alppiruusut kukkivat monen vuoden odottamisen jälkeen.  Joko tein jotain oikein tai tämä kesä sopi niille paremmin, kuin edelliset.
 Salaatit kasvatin parvekelaatikossa.  Siitä oli mukava napsia niitä ruokapöytään kaupungissa.



Lumipalloheisi ei pettänyt tänäkään vuonna.  Sitä on ollut pakko karsia liian kasvamisen takia.


Mökin kasvimaalla kasvoivat perunat, sipulit, persilja, purjo ja mansikat.  Perunat varsinkin ilahduttivat maullaan.  Idätin ne monesta lajista, jotka jäivät keittämättä.  Ihan hyvin siis onnistui sekin homma. 

 Mökin tupa on tyypillinen, eli siis ihan tavallinen.  Leivinuuni ja kesäkäytössä sähköuuni.  Vähän uutta ja suurin osa vanhaa kierrätettyä kalustoa.  
 Auringonkukat kasvoivat aittarakennuksen takana auringossa räystään korkeudelle asti.


Sauna pilkottaa omenapuun takana.  Siellä nautittiin monet hyvät löylyt.  Kaiken kaikkiaan ihan mukava kesä loppujen lopuksi.  Ainahan sitä mieluummin muistelee hyviä asioita.

Kommentit

  1. Ihania kesäisiä kuvia. Teillä on niin kaunista ja siistiä. - Kohta voi aloittaa puutarhasuunnitelmien tekemisen - meillä se alkaa joulun jälkeen. - Mukavaa sunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Kuvistasi tulee hyvä mieli, välittyy aurinko, vaikka kesä olikin kylmä. Mukavaa viikon jatkoa Sinulle.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen