Siirry pääsisältöön

Ruskan ihailua ja uuden tekemisen keksimistä

Pian on puutarhatyöt siinä vaiheessa, että saa kerätä haravat, kuokat ja lapiot suojaan.  Nyt saa alkaa miettimään ensi kesää tai keksiä uusia mielenkiinnon kohteita.  Ei niitä puutarhalehtiä tai siemenluetteloita jaksa koko talvea selailla.  Ruskan ihailun lomassa voi kääntää katseensa kaappien sisältöön, löytyisikö sieltä mitään unohtunutta, jonka voisi nostaa päivänvaloon.

                                                    Mongolian vaahtera ei oikein tiedä mikä on punastumisaste Suomessa.  Ollako vaaleanpunainen vai tummanpunainen.  Yllätyn sen väristä joka kerta.





 Omenamarjapensaan marjat eivät ole ilmeisesti herkullisia, koska eivät kelpaa linnuille.
Kauniita nekin ovat keltaisten lehtien lomassa.



Tekemista riittää syksyllä.  Voi kyhätä omia asetelmia koreihin.  Tarvikkeet ovat ilmaisia, ei tarvitse säästellä.


Voi löytää kaapeista vanhoja astioita ja ottaa niitä käyttöön tai asetella muuten vain koristeiksi.

Arabian vanhoja astioita löytyy jokaisesta vintistä tai varastosta.  Niistä ei saa myymällä montaakaan euroa, joten ne kannattaa vain asettaa käyttöön.

Kukallisia lautasia oli vuosikymmeniä sitten kaikenlaisia ja niitä rikkoontui paljon.  Jäljellejääneitä huutokaupattiin ja yritettiin myydä kirpputoreilla.  Niiden keräilystä on tainnut halu mennä pois.



Tämän punavalkoisen Villeroy ja boch lautasen ostin joku vuosi sitten 5 € kirppikseltä.  Siihen mahtuu kakku hyvin kokonaisena.

Kommentit

  1. Onpa kauniita syksyisiä kuvia. Hienoja lautasia. En ole tiennytkään että Arabian vanhojen lautasten myynti on niin vaikeaa, tuntuu vaan että kaikkihan tuollaisia ihanuuksia haluaisi. - Mukavaa lokakuun alkua!

    VastaaPoista
  2. Onpa hurja punainen vaahteralla!

    VastaaPoista
  3. You made some decent points there. I looked on the net for additional information about the issue and found most individuals will go along with your views on this website.

    VastaaPoista
  4. Ihana Mongolian vaahtera! Kauniita lautasia sinulla., itsekkin olen lautastenkerääjä ja rakastan jopa lautaspinoja hyllyllä. Hyvää syksyn jatkoa sinulle Inkeri puutarhurintytar.blogi.net

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen