Siirry pääsisältöön

Kissa tuli taloon

Vuosia olen miettinyt uuden kissan hakemista.  Pari päivää sitten kissanpoikanen tuli meille.  En enää muistanut miten riehakas pentu voi olla.  Siitä on jo niin kauan kun meillä oli kissanpentu. Ei taida olla ehjää mattoa, tapettia tai pöytäliinaa kun jouluun saakka päästään.  Kivahan sitä on seurata, kun se pelaa curlinkia kaikilla mahdollisilla liikkuvilla esineillä ja ruualla.

Tavallisen maatiaiskissan halusimme.  Pitkäkarvainen tuottaa vielä enemmän työtä.  Sisäkissan jälkiä saa siivota joka nurkasta.  En aiokkaan päästää kissaa kulkemaan ulkona, muuten kuin taluttimen kanssa tai tarhassa.  Siinäkin on sitten projekti ensi kesälle.  Piha vain alkaa jäädä pieneksi kaikille rakennelmille.

Kissan ja minkä tahansa lemmikin otto kotiin velvoittaa huolehtimaan siitä monta vuotta.  Ei eläintä voi ottaa hetken mielijohteesta.  Edellinen kissa oli meillä 20 vuotta.

Jotenkin kissa varmaan piristi mielialaa näin pimeällä ilmalla, leivonta ja ruuanlaitto tuntui ihan mukavalta, kun oli seuralainen keittiössä.  Joulumieli alkaa vallata.  Pullan leivonta ja riisipuuron keitto oli ohjelmassa.  Siihen vielä kaappiin jääneistä kuivista luumuista kiisseli niin on makeaa syömistä moneksi päiväksi.


Kommentit

  1. Onnea kissan hankinnan johdosta! Varmasti hänestä on teille iloa useiksi vuosiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti. Vähän iloa ja elämää arkiseen elämään.

      Poista
  2. Onnea uuden perheenjäsenen johdosta. Joko kissalla on nimi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. laitettiin nimeksi Vilperi, kun tuntuu olevan niin vilkas ja eloisa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen