Puutarhaihminen katselee aina matkoillaankin kasveja ja kukkia, niin minäkin. Teneriffalla katse löysi heti valtavat banaaniviljelmät. Niitä oli peiteltyinä ja avoimina tienvarret täynnä. Ostinkin niitä pariin otteeseen. Eivät ne minun suuhuni mitenkään erilaisilta maistuneet. Pienenpiä ne olivat kuin tänne rahdatut.
Kukinta-aika siellä oli vähän mennyt. Keväällä sielläkin luonnonkasvit kukkivat. Lämpimässä kukkivia kasveja näkyi puistoissa ja katujen varsilla. Kesäiset lämpötilat olivat ihan Suomen hellepäivien asteissa.
Maisemat olivat kuumaisemia, muualla kuin kaupungeissa. Ihmettelin kyllä miksi tuhka- ja laavakentät eivät sen enempää olleet ottaneet siemeniä vastaan. Maaperä ei ollut kovin hedelmällistä. Korkeammalle noustessa kasvit alkoivat muistuttaa pohjoismaista. Havupuuvyöhyke tuli vastaan kilometrin korkeudessa. Ainoastaan puita kasvoi, ei mitään puiden alla. Se oli jhotenkin aavemaisen näköistä.
Monenlaista maisemaa näkyi kulkiessamme. Ihania merenrantoja, kukkivia kasveja ja karua maisemaa. Pelagoniatkin kasvoivat tien varressa pensaana.
Kaktukset talojen vieressä olivat isoja. Mikäs on kasvattaessa, kun lämpötilat ei paljon vaihtele. Välillä liian kuivat ajat koittelvat kasveja. Moneen paikkaan oli laitettu kasteluletkuja ympäri kasveja. Vettäkin siellä satoi matkamme aikana. Lempeä kesäsade ei meitä häirinnyt.
Kauniita saaria nuo Kanarian saaret. Vielä kun niissä olisi pohjavettä. Vesi on aina ollut siellä ongelmana.
VastaaPoista