Syksyn lehdet lennähtelevät ilmassa. Aika ei ole silti mitenkään masentava. Säät muuttuvat, värit muuttuvat ja mieli muuttuu. Olenko syksyllä jotenkin puuhakkaampi, olen kyllä. Syksy ei minua masenna.
Aurinkoisena päivänä värit hohtavat ja tuuli huojuttaa puita. Vanhat lehdet pois, uudet tilalle keväällä. Ei sitä ihminenkään jaksa raataa koko vuotta putkeen. On pakko levähtää välillä.
Luonto lepää, minä en. Istutan, käännän maata, korjaan satoa, keitän hilloa, pakastan marjoja, leivon ja teen montaa muuta tehtävää. Kaappien läpikäyminen ja turhan tavaran poistaminen on jatkuva homma. Viikon kirppispöydän pitäminen toi jonkun euron kukkaroon ja kaappien tavarat siirtyivät jonkun muun kaappiin.
Marjasato metsissä on ollut ihan hyvä. Marjoja jää metsiin poimijoiden jälkeen ainakin 75% jos ei enemmän. Kaikille riittää. Harmittelen välillä pakastimeni pienuutta, mutta tosiasia on etten ehtisi sitä määrää vuodessa syödä minkä verran jaksaisi noukkia. Marjat eivät säily hyvänä pakastimessa ikuisesti. Vitamiinit ainakin kaikkoavat.
Oletpa ollut taas ahkera. Kauniita kuvia!
VastaaPoista