Siirry pääsisältöön

Mitä tehdä viime vuoden pakasteille?

Taas on ne hetket, kun pakastinta aletaan täyttää uusilla tuotteilla ja vanhoja on vielä jäljellä.  Mitä tehdä niille.  Vanhoja marjoja ei enää ole.  Toiset keittävät vuoden vanhat pakastemarjat mehuksi ja se on ihan hyvä konsti päästä niistä eroon.  Se on kumma juttu miksi pitää kerätä ja säilöä niin paljon tavaraa, ettei ehdi niitä käyttämään vuoden aikana.
 
Minulle jää aina kantarelleja, koska olen ainoa joka niitä meidän perheessä syö.  Ei niitä nyt niin mahdottomasti ole, mutta ei niitä viitsi poiskaan heittää ja tein lopuista piirakan.  Laitoin siihen vähän liikaakin sieniä, mutta hyvää siitä tuli. 
 

Löysin vanhan piirakkapohjaohjeen, johon tulee perunamuusijauhetta.  Se tekee pohjastakin oikein hyvän makuisen.

250 g voita
1 dl perunasosejauhetta
4 dl hiivaleipä- tai vehnäjauhoja
1 dl kylmää vettä

Pohjaa pitää esipaistaa 10 min, ennen kuin laittaa täytteen.  Sieniä, sipulia paistetaan pannulla.  1 dl kermaa vatkataan vaahdoksi ja lisätään jäähtyneeseen sieni-sipuliseokseen.  Kananmuna, 150 g juustoraastetta , suolaa ja muita haluttuja mausteita sekoitetaan mukaan ja uuniin vielä 15 minuutiksi 225 asteeseen.  minä pidin siellä hiukan kauemmin.
 
Mehut, joita keitän joka vuosi, niitä jää useita pulloja.  Nyt kuulin vinkin, niitä voi keittää kiisseliksi ja lisätä tuoremarjoja mukaan.  Yhden kerran jo kokeilin.  Makoisalta se maistui.
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen