Siirry pääsisältöön

Seuraavan siirron suunnittelua

Aina ei tarvitse uurastaa puutarhassa nauttiakseen harrastuksestaan.  Siirtyilee vain puolelta toiselle ja istahtaa välillä ihailemaan tai suunnittelemaan tulevaa.
- Tuon kasvin voisin jättää, tuosta voi nipistää muutaman oksan.
Niinhän se menee.  Ei tarvitse olla edes puhekaveria, höpöttelee niitä näitä itsekseen.  Pienessäkin puutarhassa voi muuttaa joka vuosi jotain, joku kasvi ei miellytä silmää tai se ei menestykään meillä.
 
Meillä oli rivi Hanhikkipensaita.  Nyt ne ovat supistuneet kahteen ja tänä syksynä nekin kaivetaan ylös.  Pientä viilausta ja viimeistelyä puutarha vaatii aina.  Puutarhassa on vähän sama kuin sisustuksessa.  Joihinkin kasveihin vain kyllästyy.  Ne voivat taas muutaman vuoden jälkeen olla raikas muutos puutarhaan.
 
Kenenkään ei kannata kadehtia muiden puutarhoja.  Ihailla vain ja kuokka käteen ja istuttamaan ja kokeilemaan omaan pihaan jotain uutta.  Jos minä kertoisin kaikki kokeilut ja epäonnistumiset, niistä tulisi pitkä lista.  Ainahan sitä koittaa esitellä parhaita tuloksia.
 
 Mustasilmäsusanna kasvaa hyvin vinoonkin istutettuna.  Se on aika varma kesäkukkanen.  Kärhökin kukkii violettisena omenapuuta vasten.

Keltakukkainen Dahlia viihtyy hyvin auringossa.

Kommentit

  1. Jokaisen puutarha on oman näköisensä. Tärkeintä on, että siellä itse viihtyy ja nauttii siitä. Hyvää kesän jatkoa Parasta aikaa -blogista, tervetuloa vastavierailulle.

    VastaaPoista
  2. Just noin, rento ote puutarhassa ja muuallakin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen