Puutarhapolun varrelta

Lähtölaskenta kevääseen on alkanut.  Ensimmäiset siemenluettelot ovat tupsahtaneet postilaatikkoon..  Niitä olen katsellut sillä silmällä, mitähän istuttaisin.  Tilaamaan en ole vielä ryhtynyt.  Suunnitelmat itävät jo.   Jos joskus vielä pääsisin ihannetilanteeseen, saisin vain istuttaa kaikenlaista ja joku muu hoitaisi ne loppuun.  Maan kaivelu on minun juttuni.   Kukkalajeja on katalogeissa satoja erilaisia., miten niistä voi valita parhaat.  Tiedän, tiedän, kukat ja muut kasvit pitää valita olosuhteiden mukaan.  Ei ykkösvyöhykkeen kasveja voi istuttaa 3 tai 4 vyöhykkeelle.   Entä sitten vihannekset.  Olisiko tänä vuonna tavallisen perunan vuosi.  Omassa maassa kasvatetut perunat maistuvat makoisilta vaikka ne kasvaisivat vain peukalonpään kokoisiksi.   Kavahdan ajatusta, etten keväällä voisi istuttaa mitään.  Itse istutettu ja kasvatettu taimi on kuin oma kasvilapsi.    

Pakkanen tekee koukeroita ikkunaan ja jääpuikkoja oksiin.  Vihdoinkin on talven tuntua.  Ei haittaa pakkasen paukkuminen.  Vaatteita voi lisätä niin paljon kuin haluaa.   Ei Satakunta mikään Lappi ole, mutta lumi kaunistaa tämänkin seudun.  Tasaiset tantereet muuttuvat lumen ansiosta avariksi lumikentiksi.  Lumi melkein sokaisee silmät auringonpaisteessa.  Joka päivä on hiukan valoisampaa kuin eilen.   Lumi koristelee pihan paljon paremmin kuin minä.  En pidä muutenkaan liiasta tavaroiden paljoudesta pihassa.  Kesällä kukat koristavat puutarhan, talvella lumi ja jää.   Pakkasella linnuilla on kova ravinnon tarve.  Meidänkin lintulaudalla käy vilske.  Kai ne pärjäisivät ilman lisäruokaakin, mutta niitä on mukava seurata.  Siirsimme lintulaudan lähemmäs ikkunaa, etteivät isot linnut syö kaikkea ruokaa.  Varikset ja harakat ovat pelokkaita, eivätkä uskalla tulla niin liki.   Tämän vuotisen amarylliksen vierestä lintuja on hauska seurata kahvia siemaillen.