Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2015.

Kanttarelli vai keltavahvero, ihan sama

Sienimetsän aromit tunkevat sieraimiin.  Kantarelleja on polkujen reunat keltaisenaan.  toiset ovat vielä sormenpään kokoisia, osa on kasvanut isommiksi.  Nyt alkaa sienestäjän toiveajat.  Sadetta on saatu riittävästi, lämpöäkin jonkun verran.  Onneksi sattui viikonlopuksi kaunis aurinkoinen päivä, sienikoppa täyttyi keltaisesta kullasta.     Ei tarvinnut edes kauaksi mennä, mökin ympäristöstä löytyy tallattuja polkuja.  Vahverot eivät kasva kunnolla heinikossa, ainakin niitä täytyy kuopia esiin.   Sienireseptit on kaivettava esiin.  Löysin jostain vanhasta lehdestä sienikeiton ohjeen, johon oli lisätty aurajuustokermaa, sitä on kokeiltava.  Sienet voi valmistaa varmaan ilman voita ja kermaakin, mutta onhan sieniruuat parempia niiden kanssa.     Kaikki eivät pidä sienistä, mutta jos haluaa aloittaa sienien syömisen, keltavahverosta on helppo aloittaa.  Sen tunnistaa hyvin ja se on mieto maultaan.

Takapiha kukkii

  Pieni kukka-asetelmani näyttää mielestäni ihan mukavalta.  Siemenistä kasvatetut samettikukat ja muratti istuvat hyvin yhteen.  Kolmen euron kirppiskori tuo ne näyttävästi esille, ainakin minun mielestäni.  Kehäkukat siementävät itse ja kasvavat vuodesta toiseen, ne eivät ole vielä pettäneet.  Välillä niitä täytyy karsia, etteivät ne tukehduta muita kukkia.    Kehäkukat kasvavat vaatimattomissakin olosuhteissa.  Multaa niilläkin täytyy olla ja vähän kosteutta.   Sain Flammentanzin talvehtimaan, vaikka en sitä mitenkään peitellyt.  Pari oksaa jäätyi, mutta nyt se kukkii.    Keltaiset ruusut ovat kauniita, kovaa vesisadetta ne eivät kestä.  Punainen yksinkertainen ruusukin on kaunis.  Molemmista olen unohtanut nimet.     Pieni pihani alkaa olla jo niin täynnä, ettei oikein sekaan mahdu.  Mitään ei raaskisi poistaa jos ne vain jotenkin kasvavat ja kukkivat.    Kasvihuonekaapissa vaihdoin kurkut munakoisoon.  Luulin, että kurkut tuhoutuivat omaan tu

Mökin kasvimaalla kasvaa sentään jotain

Maa-artisokan varret ovat kasvaneet mukavan kokoisiksi ja voivat silmin nähden ihan hyvin.  Syksyllä myöhään paljastuu kasvukyky ja tulokset ovat nähtävillä.         Muuten kesä on ollut ongelmallinen hyötykasvien osalta.  Myöhässä ovat kaikki.  Sipulit eivät ole niin paljon välittäneet sateista ja kylmyydestä.  Pensaspavut eivät ole nousseet ollenkaan maanpinnalle.  Joko linnut ovat löytäneet ne tai maa on ollut liian kylmä.  Ne vaativat lämpimän maan.   Täytyy olla tyytyväinen tänä kesänä jos jotain on saanut kasvatettua.  Perennat ja sipulikukat antavat iloa puutarhaan.  Ne kasvavat jotenkin joka kesä.       Viime vuonna istutetut mansikantaimet ovat kasvaneet hienosti.  Mansikoita on tulossa ihan kivasti.  Nekin ovat vielä raakileasteella, osa vielä kukkii.  Nyt on ongelmana, miten pidän rastaat pois mansikkapenkistä.  Verkkoja on aseteltu, mutta taimet ovat yllättävän isoja, jotain muuta pitäisi keksiä.   Rastaat ovat ovelia ja röyhkeitä ruuanmetsästyk

Kukilla kauneutta kaupunkiin

Kulkiessani kaupungeissa ja muuallakin, ihailen istutuksia ja niiden värisekoituksia.  Niihin on vaadittu hyvää silmää.  Miten tehdään kaunis vielä kauniimmaksi kukilla ja muilla istutuksilla.  Joskus sattuu kamerakin mukaan ja näppäilen valokuvia itselleni iloksi.  Kenties niistä oppii jotain ja saa kotipuutarhaan uusia ideoita.   Savonlinnasta Olavinlinnan edustalta.   Porin raatihuoneen puisto   Mukava ajatus on tehdä kukista kirjaimia tai kuvioita.  Tämä on Kirjurinluodosta Porista.   Tämä on lähikuva erään muistomerkin juurelta.  Orvokeista saa koottua suuren värikokoelman.     Nämä kaksi seuraavaa ovat Nurmeksen Bomban lähistöltä.  Kaunis kävelysilta on vielä koristettu kukkalaatikoilla. Uljaat  kukkalaatikot loistavat mustien portaiden päällä.     Omia kukkapenkkejä ei sovi silti väheksyä.  Niistä löytyy joka päivä uutta ihasteltavaa.  Ilmatkin lämpenivät ja kukat pääsivät vauhtiin.