Siirry pääsisältöön

Uuniruokaa ja piirakoita

Lahjaksi saatu piirakkakirja houkutti tarttumaan kauhan varteen,  Yksi ohje on vasta kokeiltu, mutta jatkoa seuraa.  Syksy on muutenkin uuniruokien aikaa.  Miten hyvältä maistuvatkaan padat ja piirakat, laatikot ja paistikastikkeet.  Kasviksia voi käyttää tuoreena ja mukana piirakoiden ja laatikoiden teossa.
 
 
Kaalilaatikko on yksi rakkaista laatikkoruuista, josta olen pitänyt lapsesta saakka. 
 
Kaalikaatikko
 
1 kg kaalia paloitellaan ja keitetään suolatussa vedessä pehmeäksi.  ½ kg jauhelihaa ja yksi sipuli paistetaan pannussa kypsäksi.  Maustetaan mustapippurilla ja suolalla.  Sekoitetaan kaalisilppu, jauheliha ja kourallinen n. 1 dl puuroriisiä.  Pieneen vesitilkkaan liotettu lihaliemikuutio tai vastaava määrä suolaa sekä iso ruokalusikallinen meiramia.  7-8 dl maitoa ja kananmuna.  Paistetaan alle 200 asteen lämmössä 2,5 tuntia.
 
 
Laatikon voi pakastaa.  Kaalilaatikon maku vain paranee seuraavaksi päiväksi.
 

 
Hernekeittoa olen keittänyt pakastimeen monta litraa.  Ruuanlaitto ja leipominen itse ovat parhaita tapoja rahan säästämiseksi.  Säästämisen lisäksi se on hauskaa.

Kommentit

  1. Hyvän ruoan olet tehnyt. Kaalilaatikko kuuluu minunkin suosikkiruokiini. Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen