Siirry pääsisältöön

Hiljaiseloa

Vähän on ollut hiljaista puutarharintamalla.  Vielä en ole herännyt puutarhan syyskohentamiseen kunnolla.  Puutarha pitäisi ensin siivota perusteellisesti.  Illat ovat jo niin pimeitä, että valoja voisi jo laittaa.  Kynttilätkin on vielä ostamatta.  Naapurustoa tarkkaillaan kuka ensimmäiseksi laittaa valoa oven pieleen.  Eiväthän ne mitään jouluvaloja ole.  Suomessa on syksy niin pimeä, että turvallisuudenkin kannalta on parempi astella tuikun valaisemia portaita.
 
Ensimmäisiä pakkasaamujakin on jo koettu.  Kauniilta näyttää luonto pakkasen jälkeen.  Aurinko vielä hetkeksi pilkistää ja valaisee ympäristöä.  On  mukava nauttia kauniista päivästä lenkillä tai muuten vain ulkona liikuskelemalla.
 
En ole enää vuosiin ostanut kanervia tai krysanteemeja.  Omat kukat kestävät aika kauan kukassa.  Syysastereita istutin pari vuotta sitten etupihalle ja ne kukkivat vielä täyttä häkää.
 
 
Otin tämänkin helpolla ja liitin linkin, mistä näkee kuinka kaunis Syysasteri voi olla. 
 
Syksy on vähän ihmisillekin voimien hakua ja uusien ideoiden keräämistä seuraavaa vuotta varten.  Puutarhakirjoja taidetaan lukea syksyllä ja talvella melkein enemmän kuin kesällä.  Kesällä puurretaan ulkona ja ihaillaan käsien töitä.
 
Luonto vaipuu myös keräämään voimia seuraavaa kesää varten.
 

 
 
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen