Siirry pääsisältöön

Tervanpolttoa ja muita perinteitä

Syksy on kaikenlaisten markkinoiden aikaa,  Satoa yritetään myydä ja kaupata muutakin tavaraa.  Toisilla markkinoilla esitellään perinteisiä tapoja tehdä asioita.  On hienoa, että on yritteliäitä ihmisiä. Elokuussa kävimme Nakkilan Tappuritapahtumassa.  Joka vuosi sinne ei ole tullut mentyä, mutta aina silloin tällöin.  Tänä vuonna mielenkiintomme oli tervanpoltossa.  Omaan käyttöön olisi mukava sitä tehdä,  Se ei tuntunut kovin monimutkaiselta, kun vaan itseltä löytyisi tervaspuuta.
 
Vanhat jutut tuntuvat muutenkin, kuin uusilta ja hienoilta asioilta.  Kodeissa on pitänyt osata tehdä ja valmistaa kaikenlaista, silloin kun niitä ei saanut valmiina kaupasta.  Tai ne olivat niin kalliita, ettei raha riittänyt.  Perinnetapahtumiin satsataan enemmän, kuin tavallisiin markkinoihin, missä myydään lakritsaa ja tilpehööriä.  Ne on äkkiä käyty läpi.  Perinnemarkkinoilla viivähtää mielenkiintoisia tapahtumia seuraten muutaman tunnin.
 



 
Käsityötaito on ollut suurta ja on vieläkin Suomessa.  Monet pitävät käsillä tekemistä rentouttavana harrastuksena.  Monet ansaitsevat sillä vieläkin elantonsa.  Ne jotka eivät osaa tehdä voivat nauttia katsomisesta tai ostamalla tuotteita, niin kuin minä.  Ruuanlaitto ja puutarhan hoito kuuluvat myös käsillä tekemiseen ja niitä yritän kovasti opetella.  Toiset käsityöt tuntuvat kalliilta, mutta eivät työhön nähden varmaan ole.
 
http://www.kotinet.com/jarmo.raudaskoski/tervanpoltto.htm

Tässä linkissä on vaihe vaiheelta tervanpoltto.

Kommentit

  1. Varmasti ollut mielenkiintoinen tapahtuma. Hienoa nähdä miten ennen on asioita hoidettu. Osaa sitten paremmin arvostaa tätä nykyaikaakin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen