Alppiruusuja metsäpolun varrella

Alppiruusupuistoni muotoutuu pienin askelin.  Ne eivät ole siellä vielä kovin kukkineet, mutta toivo elää.  Eivät ne vielä kuolleetkaan ole.  Tänä keväänä istutin taas yhden.  Se ainakin kukkii.
 
Cunninghams White
 
Kenties nämä kukkimattomat alppiruusut tarvitsisivat jotain lannoitusta avuksi.  Päätin jo silloin, kun ensimmäisen istutin, etten ala niitä kastelemaan.  Se kun olisi vähän hankalaa.  Mökillä on kaivovesi tai sadevesi, kantaen kaikki kulkee.  Metsäpolkuni kasvit saavat tulla omillaan toimeen.  Toiset menestyvät siellä ihan hyvin, kuten kotkansiivet, kielot, hertat ja maksaruohot.
 
Polku on ollut mielenkiintoinen kokeilu.  Istutin nyt myös Kyläkurjenpolven siemeniä pienelle alueelle.  Sitä on lähistöllä luontaisestikin, mutta jostain syystä vähentynyt.  Ehkä syynä on karjatalouden vähentyminen.  Ei ole lehmiä syömässä heinää ja lannoittamassa peltoja ja metsiköitä.  Karja on nykyään tarkasti rajatuilla alueilla tai pihatoissa.
 
Haluaisin metsäpolkuni olevan alppiruusujen kaunistama elämyspolku, joka on luonnollinen, mutta yllätyksiä antava.  Se olisi keväästä syksyyn joka kuukausi vähän erilainen.  Keväällä alppiruusut, kesällä myöhemmin kukkivat kasvit ja syksyllä kantarellit ja mustikat.  Siinä on tavoitetta monelle vuodelle.
 


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät

Jouluiloa pienillä teoilla.

Takapihan kevättä