Siirry pääsisältöön

Mitä istuttaisin

Kauppojen hedelmä-ja vihannesosastot ovat varsinaisia runsaudensarvia.  Kohtuullisen halvallakin niitä saa.  Miksi siis vaivautua kasvattamaan pieniä ja rupisia perunoita tai rumia tomaatteja, jotka eivät ehdi kypsyä.
 
Kuvittelisin, että siihen liittyy tekemisen iloa, jonkun saavuttamista ja onnistumisen iloa.  Miten makoisalta maistuukaan itse istutetun omenapuun hedelmä.
 
En ole vielä päässyt siemenkauppoihin haaveilemaan.  Tosin yksi siemenkatalogi tipahti jo postilaatikkoon.  Mikähän mahtaa tänä vuonna olla in.  Olisiko se artisokka vai joku uusi paprikamuoto.  Monet harrastavat chilejä, mutta ne eivät ole minun juttuni.
 
Suunnitteleminen on aina mukavaa.  Siinä on pieni pala haaveita ja unelmointia.  Tänä vuonna minä onnistun kasvattamaan mahtavan kurpitsan tai sipulisatoni aiheuttaa kateutta naapurissa.  Sipuli onkin melkein ainoa, joka onnistuu aina.  Se ei vaadi kauheasti hoitoa eikä kastelua.  Tarpeeksi voimakas maa niin sipulit kasvavat ja komistuvat.
 

Voikukka on kaunis kukka, mutta toivon, että kasvimaassani ja pihassa kasvaa muutakin kasvustoa ja hiukan hyötykasvejakin.

Kommentit

  1. Hei. Sinulla on mukava ja mielenkiintoinen blogi. Olen uusi blogimaailmassa; julkistin oman puutarhablogini vasta muutama viikko sitten. Liityin sinun blogisi seuraajaksi. Hyvää talven jatkoa sinulle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen