Mökki jää osaksi talvehtimaan yksin

Ensimmäiset huurteen peittämät  puut kimaltavat marraskuun auringossa.  Loppusyksy ja alkava talvi kohtaavat, lyövät kättä.  Päivällä ja aamulla ei tunne syksyn synkkyyttä.  Haravoinnit on suoritettu, puut ja pensaat on verkotettu, kesäkalusteet kannettu suojaan, talvi saa tulla.
 
Mökiltä otettaan havukuorma kaupunkiin kukkapenkin päälle.  ei kai ne mitään suojaa, mutta ovat kauniinpia kuin katkotut kukanrääsyt.  Olen ihaillut luontoa mökin pihasta käsin.  Muutaman viikon possaolo mökiltä saa ajan vieton tuntumaan suorastaan lupsakalta.  Joutsenia on lentänyt yli pihan, peuroja nähtiin tullessa mökkitien vieressä.  Pikkulinnut alkavat kokoontua ruokailupaikalle.  Maalla on kaikenlaista seurattavaa.  Pihapiiri tuntuu jatkuvan pitkälle.  Luonto on hiljaisempi syksyllä ja talvella, mutta ei ihan äänetön sentään.
 
Ei haittaa ollenkaan ulkovessassa käyminenkään.  Tyhjennettiin pönttö ja siivosin huussin pyhäinpäivän kunniaksi.  Se täyttyy muuten yllättävän nopeasti.  Ei niinkään ulosteista vaan kuivikkeista.  Mökillä ei tule talvella käytyä niin usein, ei tarvitse heti keväällä ryhtyä tyhjennyshommiin.
 
Huurteet puissa tiputti sitten tämän päiväinen vesisade.  Näin se syksy etenee.  Välillä paistaa ja pakastaa, toisinaan sataa loikottaa.
 


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät

Jouluiloa pienillä teoilla.

Takapihan kevättä